Epäsopiva kestävyysurheilija

Tämä kirjoitus olisi ehkä ollut ajankohtaisempi alkuvuodesta, kun urheilijoiden ruumiinrakennekeskustelu kävi lehtien palstoilla kuumana. Sivupalkissa lukee, että olen epätyypillinen kestävyysurheilija ja sillä tarkoitan ruumiinrakennettani. Jos katselee vain mittoja, niin lajin pitäisi olla jotain ihan muuta kuin kestävyysurheilua.

Lajihistoriaani on mahtunut mm. jalkapalloa ja karatea, minkä jälkeen olen vasta kestävyysurheiluun hurahtanut. Olen aina ollut hieman rotevampaa tekoa, eikä tilanne ole muuttunut kestävyysurheilun myötä. Oikeastaan tilanne on päinvastoin. Muuttaessani Jyväskylään painoni pyöri 75-78 kilossa. Sitten olin mukana koehenkilönä voimaharjoittelututkimuksessa ja kroppaan tarttui pari kiloa lihaa. Tämän jälkeen treeni muuttui kestävyyspainotteisemmaksi, mutta kropan treenivaste pysyi samana: lisää lihasta. Tuntuu siltä, että ihan sama, miten treenaan, niin lihaa vaan tarttuu. Hieman haastavaa siis, kun aerobinenkin treeni lisää massaa. Tuntuu, että kuntosalin ajattelukin saa lihakset kasvamaan. Pari vuotta paino pyöri 80-82 kilossa ja rasvat pihtimittauksen mukaan alimmillaan 10% tuntumassa.

uinti1
BMI 26,6, näyttääkö siltä?

Tämänhetkinen tilanne on sitten vielä vähän muhkeampi. Vaikea viimevuosi näkyy edelleen puntarilla. Rasvaprosentti on mututuntumalla (peili) arvioiden lähtenyt laskuun, mutta paino ei. Yllä on kuva alkuvuodelta, kun pienellä porukalla kävimme kuvaamassa uintitekniikkaa. Uskoisiko kuvasta, että BMI:n mukaan olen tällä hetkellä ylipainoinen?

Tällä hetkellä paino on niinkin huikea, kuin 87 kiloa. Olen 181 senttinen, joten massaa on huomattavasti pituuteen nähden. Massa on kuitenkin tullut tasaisesti ympäri kehoa, eikä mitään valtavaa kumpua näy, vaikka jollain toisella vastaavilla mitoilla ruumiinrakenne olisi jotain ihan muuta. Tavoitteena on pudottaa kesäksi muutama kilo pois, sillä ainoa laji, missä tämä massa oikeasti tuntuu, on juoksu. Siinä jokainenkin kilo tuntuu askeleessa ja painan tällä hetkellä karkeasti 15-20kg enemmän, mitä pahimmat kilpakumppanit painaa. Jos joku kehtaa väittää, ettei tuo painoero tunnu missään, niin laittaa vaan repun selkään ja sinne tuon verran painoa ennen kuin lähtee juoksemaan puolimaratonia.

Loppuvuodesta olin näin hirveän pulskassa kunnossa.
Loppuvuodesta olin näin “hirveän pulskassa” kunnossa. Painoa kilo enemmän mitä nyt.

Mutta en anna massan hidastaa. Tavoitteena on pistää kesällä ennätykset eri matkoilla uusiksi, olettaen että takareisi ja muu kroppa kestää kovempaa menoa. Vaikka jotkut ovat väittäneet, ettei pullukka voisi olla kilpaurheilija, niin se ei estä ainakaan minua kilpailemasta. Suorituskykyä löytyy, vaikka massaa on. Toki homma olisi helpompaa, jos massaa olisi vähemmän, mutta jossain menee se raja, minkä alle kroppaa ei voi pakottaa. Jos diettaisin rasvat jonnekin 5% nurkille, niin en välttämättä menisi juurikaan kovempaa, sillä raju kehonmuokkaus lyhyessä ajassa ei tee hyvää suorituskyvylle. Mennään siis hitaasti kohti vähärasvaisempaa ja nopeampaa tilaa. Minulle on ihan sama, paljonko puntari näyttää, jos vauhtia vaan löytyy. Tällä hetkellä muutama ekstrakilo ovat hidasteista pienimpiä.

Jos joku haluaa spekuloida, että olisiko minun laji tämän ruhon kanssa sittenkin joku muu, niin spekuloikoot. Triathlonista tykkään enemmän kuin muista kokeilemistani lajeista. Annan ruumiinrakenteellani tasoitusta muille, mutta ihan sama. Teen sitä, mistä nautin ja parhaimmillaan teen sen vielä paremmin kuin ne, joiden mukaan lajin pitäisi olla joku ihan muu!

Similar Posts