Kylmästä lämpimään!

Posted by:

Vuosi sitten ennen Hawain Ironmania olin päättänyt, että täydenmatkat jää hetkeksi ja lähden hakemaan vauhtia lyhyiltä matkoilta. Kisan tuskissa ajatus vahvistui ja vannoin itselleni, että jätän pitkät matkat isoille pojille. MUTTA maaliin päästyäni ja levättyäni ehkä 3min palmun alla kuulin tulokset ja totesin, että podium jäi vain muutaman minuutin päähän. Siitä se ajatus sitten lähti ja päätin tulla paratiisisaarelle heti uudestaan.

Paraatissa

Paraatissa

 

Mennyt vuosi on mennyt todella pikaisesti ja nyt kun sitä mielessä käy läpi, niin siihen on mahtunut älytön määrä huikeita kokemuksia. Ei voi olla kuin onnellinen, että on elämässä sellaisessa tilanteessa, jossa on mahdollista harjoitella, kisata, reissata, valmentaa ja opiskella ympäri maailmaa. Toki tämä vaatii itseltäni paljon ja monesta jutusta on joutunut tinkimään, mutta isoin kiitos menee kaikille yhteistyökumppaneilla, seuralle, vanhemmille, valmentajille ja managerille, jotka kaikki omalla tärkeällä tavallaan mahdollistavat tämän touhun.

25h matkustuksen jälkeen “fressinä” Konan kentällä

Jotta ei menis postaus vain fiilistelyksi, niin kerrotaan miten valmistautuminen Konalle sujui. Olin elo-syyskuun vaihteessa Lanzaroten Club La Santassa 4 viikkoa. Yhdellä sanalla kuvattuna leirin harjoitukset onnistuvati täydellisesti. Muistaakseni kehuin, että kevään Fuerten leiri oli elämäni onnistunein. No, Lanzan Kona-camp oli vielä onnistuneempi. Neljään viikkoon tunteja tuli yhteensä noin 130, pyörää reilut 2400 km (+ muutama tunti trainerilla), juoksua noin 300 km, reilu 10 h uintia ja muutama salitreeni.

Lanzalla pääsin Kaitsun lahkeisiin

Nostan esille muutaman ykköstreenin leiriltä. Jokaiseen viikkoon kuului jo El Clasicoksi muodostunut IM-yhdistelmä. Näissä verrojen lisäksi 2-3 h Im-wateilla pyörää ja päälle 15-20km juoksu, missä vaihtelevasti kisa/ylivauhtisia intervalleja. Nämä neljä yhdistelmää loivat pohjan koko leirille. Ilokseni voin todeta, että kaikki neljä treeniä menivät ylihyvin, ja meno vaan parani loppua kohden. Muutenkin treenin teemana tuntui olevan, että kulku vain parani, mitä enemmän päiviä vietti saarella.

Hulu Hula uinnin jälkeen bingaamassa nimiä

Ekat kaks viikkoa reenailin yksin, mutta jälkimmäiselle puoliskolle sain seuraa, kun myös Konalle tähtäävät Kaitsu, Heini ja Johanna tupsahtivat saarelle. Vaikka jokainen veikin leiriä eteenpäin omalla kaavallaan, niin muutama hyvä yhteislenkki saatiin aikaiseksi. Näistä kirkkaimpana mielessäni on Lanzan legendaarisen kisa-retin läpi ajaminen. Keli oli mitä karmein, tuuli pahimmillaan 15 m/s ja Mira Del Riolle kivuttaessa oli itse kullakin vaikeuksia pysyä pyörän päällä, sillä tuuli oli älytön. Onneksi jalat olivat vahvat, ja lopussa Kaitsun kanssa ajettiin ”vähän” reippaampaa ja kyllähän ajo oli vahvaa. Kaitsu taisi todeta lenkin jälkeen, että ”on pojat kunnossa”, ja siltä se itsestäkin tuntui.

Kelit olivat Lanzalla kohtalaiset. Eka viikko oli ainut kunnolla lämmin viikkoa, lämmöt silloin parhaimmillaan kolmessa kympissä ja kosteus yli 90%. Tämän jälkeen sitten vähän viileni ja lämmöt huitelivat 25 korvilla, toki siinäkin tarkeni, mutta enemmänkin olisi saanut olla. Helteet kun olivat poissa, niin tuulta sitten oli. Ei ollut montaa kertaa lenkin keskarit yli 30 km/h, mutta tuulessa ajoonkin kyllä tottui ja olihan se hyvä treeniä tänne Havaijille. Vaikka leiri oli pitkä, niin se vierähti nopeasti ja aivan liian pian joutui sanomaan hyvästit Lanzarotelle ja suuntamaan hyytävään Suomeen. Onneksi Suomi-visiitti oli vain muutaman päivän, sillä ei ollut ihmisen hyvä olla kylmässä. Koko ajan pelkäsin, että tulen kipeäksi ja palelsi alvariinsa. Onneksi lämmöt olivat tässä kohtaa +10-15, eikä nollan tuntumassa, missä ne kuulemma pahimmallaan olivat jo olleet. Mitään kovia harjoituksia en tehnyt, muutama kevyt pyörittely, juoksu, uinti, sali ja kaksi erittäin tuskallista hierontaa. Siinä ne päivät vierähtivät ja torstaina 28.9. reilu kaksi viikkoa ennen kisaa lähdin kummisedän kanssa luottavaisin mielin kohti Konaa.

Konalla on siis oltu nyt kaksi viikkoa ja eipä tässä erikoisempaa raportoitavaa täältä ole. Matkat menivät mukavasti ja itse asiassa lento oli tunnin etuajassa Konalla. Matkasta ja aikaerosta palautui ihan mukavasti ja kevyiden treenien makuun pääsi nopeasti. Kelit täällä on ollut kyllä mieleisiä, 30-35 lämmintä ja arskaa piisaa. Ei tarvitse munkaan palella. Tuuli on ollut Lanzan myrskyihin verrattuna inhimillistä ja pyörä on lentänyt. Pieni taudin poikanen kävi kropassa viime viikon puolivälissä ja se laittoi valmistautumisrituaaleja koetukselle. Onneksi tauti voitettiin ja viimeiset voitelutkin saatiin tehtyä ajallaan. Nyt on kroppa ja mies valmis kisaa. Kunto on joka lajissa parempi kuin koskaan ja lauantaina aion nauttia koko päivän. Tavoite on olla top3 omassa 18-24 ikäryhmässä. Tavoite on kova, mutta tiedän sen olevan realistinen. Lauantaina sen sitten näkee, miten Hervannan miehen käy.

 

Kiitokset vielä kaikille tukijoille, jotka oikeasti mahdollistavat tämän touhun. Ja erityiskiitos Etralle, TecaFlowlle, Kangasala-triathlonille, Holatecille ja Hervannan Sanomille, jotka lähtivät vielä Kona-projektiin mukaan. HerSa kirjoitti myös jutun meikäläisen touhuista.

Menossa mukana

Kiitos myös sinulle lukija. Aina lämmittää, kun joku jaksaa tsempata tai kertoo fanittavansa meikäläistä. Ja aivan mahtavaa on ollut, kun olette kyselleet kuulumisia, kun en ole täältä Konalta joka päivä kuvaa postannut. Kiitos teille ja toivottavasti jaksatte seurata myös lauantaina. Kisa starttaa Suomen aikaa 19:35 ja mun startti on 20:05. Liveseuranta löytyy täältä. Huoltojoukot päivittävät myös mun Somea kisan aikana. Täältä löytyy kisapäivän tunnelmia: Twitter @JuusoManninen, Instagram @Ouzo_Man ja Facesta Juuso Manninen.

 

0

About the Author:

Add a Comment