Triathlonisti Juha-Matti Halonen

juoksuJOROINEN-13maali
Nimi: Juha-Matti Halonen
Lajit: Triathlon ja kalliokiipeily
Tavoite: Olla ikäluokan parhaimmistoa etenkin pidemmillä matkoilla, ja saavuttaa alle 9h aika täydellä matkalla.
Unelma: Havaiji, kenellä triathlonistilla ei olisi? 😛

Opiskelija, tuleva ihmisten parantaja, urheiluhulluksikin tituleerattu, joka asuu Helsingissä. Perhe koostuu avovaimosta ja kahdesta karvapallosta (kissasta). Olen kiinnostunut urheilun ja opiskelun lisäksi ruoanlaitosta ja kotona löysäilystä vapaa-ajalla elokuvia katsellen perhe kainalossa 🙂

Mistä minä tulen, millä taustalla?

Lapsuudesta alkanut kamppailulajitausta, jota kesti kymmenisen vuotta, päättyi lukion päätyttyä. Muutaman lähes urheilemattoman vuoden, varusmiespalveluksen ja ylimääräisten kilojen kautta (kiitos
valokuvien) urheilukärpänen puraisi kestävyyslajeihin, kun kuulin lajista nimeltä Triathlon vuoden 2011 keväällä.

Kiipeilyn olin aloitellut pari vuotta aiemmin, mutta nyt hiki alkoi virrata taas selvemmin, ainakin kuvainnollisesti, kun laitoin tavoitteeksi läpäistä puolimatkan heinäkuussa. Uida osasin sen 25m, kunnes altaan päässä piti levätä, että jaksoi taas uida seuraavat 25m.
Juosta jaksoin kuitenkin vähintään 5km, aikaa meni kyllä paljon.
Pyörällä oli tullut sahattua kesätyömatkoja ennenkin, joten eihän siinäkään mitään ongelmaa? Kaikki kehitys tuli huimaa vauhtia, mutta määrää ei juurikaan. Tavoitteet täyttyivät kesän kisassa selvästi, uinnista selvisin molempien jalkojen kramppien saattelemana rantaan ja pyörä ja juoksu menivät kovempaa kuin osasi kuvitellakaan, loppuajan ollessa alle 6h15min!

Hetimiten suunnitelmana oli katse kohti seuraavaa kesää, ja kohti täyttämatkaa! Suunnitelmathan olivat suureelliset, joista toteutin ehkä kolmanneksen, mutta jokaisessa lajissa parantuneen tekniikan ja kestävyyden saattelemana kisasin vuonna 2012 kesällä Kiskossa (n.
2h30min) ja sitten Nastolassa täydellä matkalla! kaikki meni paremmin kuin pystyi kuvittelemaan, vaikka treenimäärät olivat luokkaa 6h/vko, ja pitkiä lenkkejä oli harvakseltaan. Jokainen laji meni kovempaa kuin koskaan edes yksitellen (avovesiuintia ei tosin ollut ikinä takana yli 3km lenkkiä, pyörällä pisin oli 150km hitaampaa kuin kisassa, ja juosten en ollut ikinä maratonia taivaltanut!) osasi odottaa, ajan ollessa täydellinen, 10h43min, ja juoksu vielä ilman kävelyä (paitsi juomapisteillä)!

Syksyllä kävin vielä tempaisemassa ensimmäisen sileän maratonin Vantaalla hyvällä ajalla (3:08), vaikka valmistautuminen täydenmatkan kisasta Vantaalle oli tiukalla. Vuoden 2013 alusta alkaen aloitin ns.
oikeantyyppisen treenaamisen, kun liityin nykyiseen triathlonseuraani, Helsinki Triathlon clubiin. Uinti parani kevään aikana valtavasti, juoksu alkoi kulkea paremmin keväällä ja ennätykset paukkuivat.
Pyöräilyä tuli vähemmän kuin olisi toivonut, mutta kesällä juuri ennen kisoja pyöräkin alkoi olla kohtuu hyvällä mallilla. mm. Kiskossa pyörä kulki loistavaa kyytiä ja loppuaika parani lähes 20min edellisestä kesästä (n. 2h10min), samoin ensimmäinen puolimatka sujui täydellisesti, Joroisilla alle 4h30min olivat kuin unelmia.

Syksyn maraton taittui ensi yrittämällä alle 3h Berliinin sykkeessä, joten vuosi oli melko täydellinen. Loppuvuosi meni kuitenkin sairastellessa, lähes kolme kuukautta siinä sujahti ennen kuin oli taas täysin terve.

Vuosi 2014 piti olla edellisen vuoden toisintoa, vaikka treenaamaan pääsi myöhemmin kuin edellisenä vuonna ja pohjia oli kadonnut sairastellessa, uinti alkoi kuin alkoikin taittua kovempaa kuin koskaan, josta osoituksena kesän Kiskon lyhennetyllä matkalla (1000m) kärkikaksikossa ylös vedestä. Juoksu osoitti keväällä taas huimaa kehitystä edellisestä vuodesta, kympin ajasta lähti n. 2min ollen parhaimmillaan jo 36min lähellä, mutta kesää kohti mentäessä vauhti ei kestänyt, ehkä pohjat eivät kestäneet. Pyörällä tapahtui sama kuin edellisenä vuonna, kisojen tullessa pyöräkin alkoi liikahtaa kovempaa kuin koskaan. Kiskossa loppuaika extrapoloiden olisi ollut lähellä 2:05, joten kehitystä oli tapahtunut. Puolimatkalla tuli kuitenkin jo sellainen sammuminen, ettei ikinä enää. Mikään laji ei oikein kulkenut, ja juoksu keskeytyikin selvässä johtoasemassa (ikäluokassa) 16km jälkeen. Kävellen olisi voinut maaliin päästä hetken lepäämisen jälkeen, mutta mitä minä sillä? Tuleehan niitä kisoja vielä, kunhan ei mitään tuhoa tyhmyydellä.

Joroisten jälkeen kesä pistettiin pakettiin, vaikka yksi tempo käytiinkin pyörällä ajamassa kovempaa kuin koskaan. Sen jälkeen alkoikin valmistautuminen jo seuraavan kesän kiertueeseen Finntriathlonin tapahtumissa!

Blogi seuraa siis tulevia tavoitteita, kohti unelmia ja haasteita urheilun saralla. Samalla se toimii itselle hyvänä katsauksena, mitä sitä on tullut tehtyä ja myöhemmin voi hyvin palata katsomaan, mitä tuli tehtyä oikein ja mitä väärin, missä voisi parantaa vielä. Jos johonkin ryhdytään, tehdään se kunnolla, täysillä, mutta ei liian vakavasti!