Joroinen 2019 ja kaikkea muuta

Pitkä aika taas edellisestä kirjoituksesta vierähtänyt, kuitenkin sosiaalisen median puolella muualla jonkin verran kuulumisia menosta olen saanut laitettua. Koska aikaa on kulunut sen verran runsaasti ja tärkeitä kisojakin, ainakin yksi erityisesti, on juuri takana, hyppään suoraan siihen ja sen alle tulee pyöreästi, mitä kaikkea muuta sitä on tullut tehtyä treeni- ja kisarintamalla. Varoitus, teksti taas pitkähkö 🙂

”Kuvituskuva. Liittyy kesän tapahtumiin”

Joroinen 2019

Lohjan olympiamatkan sm-kisa toimi viimeisenä kovana treeninä myös kohti viikon päästä olevia Joroisten puolimatkan sm-kisoja. Legendaarinen Joroinen, jossa olen jo useana vuonna ollut mukana, ja tuliaisina aina oma ennätys. Muutama kulta ja yksi hopea ikäsarjoista ja edellisellä kerralla 2017 yleisen sarjan 5. Sija. Fiilis ennen kisaa oli varsin hyvä. Uinti oli kulkenut Lohjalla hyvin, pyörä liikkunut käytännössä kovinta vauhtia ja juoksussakaan ei suurempaa ongelmaa. Toki pientä kysymystä aiheutti se, miten kestää pidempää matkaa, kun sellaista kisaa ei vielä ollut tänä vuonna ollut. Pari pidempää pyörätreeniä kisatehoilla ja useampi kova juoksulenkki, ja pari pidempää reipasta lenkkiä edellisten viikkojen aikana lupasi kuitenkin ihan hyvää tulosta. Tiesin, että juoksu tullee olemaan oma heikkous tänä vuonna Joroisilla, mutta eikö se tarkoita vain, että pitää pelata omilla vahvuuksilla?

Tavoitteet

Talvella olin asettanut itselle tavoitteiksi Joroisilla sm-mitalin ja alle 3.55 ajan. Vertailuna käytin treenejä, ja 2017 tulosta 4.01 ja 5. Sija, pari minuuttia mitalista. Tarkennusta tein vielä ennen kesän alkua (ennen kuin Henrik Goesch oli ilmoittautunut 😉 ), että loppuaika 3.51 tai alle ja sijoitus sen mukainen, mahdollisesti jopa sm-ykkönen. Tämä vaatisi toki erittäin hyvää päivää, ja olin budjetoinutkin parhaaksi tulokseksi <26min uinti, <2.01 pyörä ja 1.19 juoksu + vaihdot. Tietysti, jos joku menee vielä kovempaa, en sille itse voi mitään, vaan vain tehdä parhaani. Kai tällä tasolla sijoituskin on kuitenkin hyvä olla tavoitteena (tai ainakin tiedostaa suunnilleen, mihin muut pystyvät, jotta oma tekeminen kisassa pysyy kontrollissa), ainakin sivuhuomautuksessa.

Kisapaikalle saavuin jo edellisen päivän päivänä ja aikaa kiertää expo ja rauhoittumiseen jäi hyvin. Kisa-infossa tuli käytyä ja muutamat kaverit tuli tavattua. Yöksi tuttuun Varkauden Oscariin, jossa iltaruoka oli tuttua tankkauskamaa, kaikkea helposti sulavaa, hiilaripainotteista syötävää. Muuten tankkaus edellisinä päivinä painottui kevennettyyn treeniin ja pariin pussiin lakuja, liiallista ähkyä on kyllä hyvä välttää. Silti, kuten aina keventelyn aikana, kroppa tuntui todella löysältä, liekkö hyvä merkki sitten? 

Kisa-aamu

Kisa-aamu valkeni ja kisapäivästä oli tulossa varsin lämmin, joskin tuuli tulisi olemaan hyvin maltillinen. Kisa-aamuna T2 tavaroiden vienti kisakeskukselle, josta 4km pyöräily pienellä triathlonsuomen porukalla uintipaikalle ja T1 alueelle. Pyöräily teki hyvää ja herätteli kroppaa. Kaikki tuntui pelittävän normaalisti. Haukottelu ja nirppailu aamubuffetissa lienee hyvä merkki, nukuin kuitenkin 6h yöunet, joka on varsin normaalia ennen kisaa, ja energiaa tuntui olevan ihan hyvin 🙂 

Viimeiset höpötykset ja tsempit muiden kanssa vaihtoalueella, verrailu vedessä ehkä 3-400m verran kevyttä uintia märkäpuvulla ja 15min ennen lähtöä ylös vedestä. Veden lämpö 19.5C oli oikein sopivaa. 

Uinti

Lähtö lähestyi, ja onneksi yleisen karsinassa ei liiallista ruuhkaa ollut, parisen kymmentä lähtijää. Kyllä siinä silti pientä painia saatiin uinnin alussa aikaiseksi. Kovat uimarit ovat kovia, ja ensimmäisen suoran aikana useampi kilpailija karkasi jo kauas. Yhdet jalat sain kuitenkin peesattavaksi. Tämä osoittautui hyväksi ensimmäisen 500m aikana, jonka jälkeen jalat alkoivat olla liian hitaat omaan makuun ja toisen suoran alkupuolella painelin ohi. Tämän jälkeen sain vetää yksin, mutta ilmeisesti pari kilpailijaa tuli varsin lähellä takana, jälkikäteen katsottuna. Uinti tuntui todella helpolta, edellä näkyi yhdet jalat (Mannisen Juuson), jotka eivät alun jälkeen enää loitonneetkaan, ja loppua kohden jopa lähenivät. Sitähän oli hyvä seurata! Hengitys ja tekniikka rauhassa, keskityin vain joka 6. Vetoparilla tähystämään (tämä väli oli myös helppo laskea ja keskittyä oikeaan vetoon loppuun asti) ja suunta näytti tänään pitävän todella hyvin eikä paljoa korjattavaa ikinä ollut. 

Hyvä uinti

Uintiaika oli lopulta tasan 26.00, joka menee juuri kiitettävän rajoille. Erinomainen olisi ollut alle, ja yli 26.30 olisi ollut jo lähinnä tyydyttävä treenien perusteella. 

T1

Olin uinnin jälkeen 6. Ja Juuso siinä vaihtoalueella lähti hieman ennen itseäni liikkeelle. Vaihto meni kuitenkin ilman isompia ongelmia.

Pyöräily

Pyörä lähti hyvin liikkeelle ja Juuson sain kiinni muutaman kilometrin ajon jälkeen. Ensimmäinen kääntöpaikka oli n. 4km kohdalla, josta laskin, että keulassa olevaan kaksikkoon olisi n. 2.30 siinä kohtaa eroa – aika lailla se, mitä olin olettanutkin – optimisuorituksella noin 2min, todennäköisemmin hyvällä perussuorituksella noin 3min. Kolmantena ollut kaveri, olisiko ollut venäläinen Kaurov, edellisvuoden voittaja, oli n. 1min edellä. Seuraavat reilu 10km tuli hyvin ja tehot pysyivät tavoitteissa ja tunne oli hyvä. Hiljalleen näin, että kolmannen selkä lähestyi sieltä. Lopulta n. 15km kohdalla ylämäessä sain selän kiinni. Koska kaveri ei tuntunut kuitenkaan putoavan peesistä ensimmäisen 300m aikana, päätin laittaa hänet ainakin vähän tukalammelle ja ajelinkin n. 45-60s ajan 370-400w, ja kaveri jäi riittävästi pieneen ylämäkeen. Tämän jälkeen tasoitus omaan vauhtiin. 

”Jos pilli ei osu visiiriin, asento on liian ylhäällä”

Pitkä pätkä kohti seuraavaa u-käännöspaikkaa n. 25km asti mentiin siten, että keulakaksikko alkoi näkyä aina pitkien suorien ja/tai ylämäkien aikana. Ero tuntui hiljalleen kapenevan, kunnes yhtäkkiä ero supistui reilummin ja tuntui, että 10s lähti aina parissa minuutissa. Kääntöpaikalle tullessa eroa ei enää hurjasti ollut ja pari kilsaa käännön jälkeen sainkin kärjen kiinni. Minuutin verran olin takana seuraamassa heidän vauhtia, kun en alamäkeen halunnut painaa ohi. Seuraavaan ylämäkeen tullessa painelinkin kaksikon ohi, ja ainoastaan Henrik Goesch tuli mukaan.

Huh, puolimatkalla meikäläinen siirtyi sm-kisan johtoon! Perusmatkallakin pääsin siihen pisteeseen, mutta juoksuun lähdettiin kuitenkin porukassa. Nyt oli mahdollisuus tehdä täysin omaa suoritusta! Henrik ajeli maltilla ja hyvän peesimatkan päässä. 38km asti hän tuli melko lähellä, kunnes kierroksen pohjoiskäännöksessä ylämäkeen ero repsahti ja Henrik sanoikin myöhemmin, että päätti luopui yrityksestä pysyä mukana. Tämän jälkeen ero hiljalleen kasvoi. Paluu pohjoisesta etelään tuli alamäki-ja myötätuulivoittoisesti, joten tässä laskin tarkoituksella watteja enemmän, ja yritin vain pysyä niin aerodynaamisena kuin mahdollista.

”edelleen osuu”

Ensimmäisen kierroksen aikana eroa seurailin sivusilmällä myös taaksepäin, ja näin, että taitaa kaikki muut jäädä koko ajan lisää minulle, paitsi Koistisen Tatu ja Rissasen Jarmo, jotka ajoivat hyvää kyytiä, tosin eroa heihin laskin lähinnä minuutin tarkkuudella. Eroa pystyi seuraavan kierroksen aikana seuraamaan taakse hyvin. Vähän alkoi energian imeytymättömyys tai joku tuntua, ja watteja piti laskea ensimmäisestä kierroksesta, jotta juoksuun jäisi riittävästi paukkuja. Vauhti oli kuitenkin kohtuullista ja ero kasvoi edelleen taaksepäin – joskin ei yhtä tehokkaasti kuin ehkä olin toivonut – tai mitä se olisi ainakin kasvanut, jos olisin pystynyt/ajanut suunnitelman mukaan ajamaan. Katsojiakin pyöräreitin varrella oli varsin kiitettävästi, ja omatkin kannustusjoukot tuli bongattua kisan tiimellyksessä pyörän kääntöpaikalla ja juoksun aikana.

Vaihto kuitenkin lähestyi, ja onneksi viimeinen 10km oli taas alamäki- ja myötätuulivoittoista, joten pystyi ajamaan rauhallisella teholla ja silti pitämään hyvää vauhtia. Pyöräilyn aika oli kiitettävä 2.00.55, mahdollisuudet oli alittaa kyllä maaginen 2h, mutta jääköön ensi kertaan.

T2

Vaihtoon keulassa ja taakse eroa oli arviointien mukaan ainakin yli 2min verran. Hetken mietin, että nyt on mahdollisuudet mitaliin erinomaiset! Vaihdossa en nyt mitenkään liikaa aikaa kuluttanut, ja pääsin hyvin saman tien juoksemaan.

Juoksu

Vielä kierrokselle

Juoksu lähti ihan hyvin taas liikkeelle, joskin heti ensimmäinen happomäki oli vähintään yhtä paha, ikävä, iljettävän pitkä ja loppuun loivaksi raastoksi muuttuva kuin muistin sen olevan. Kannustusta reitillä oli kiitettävästi, vaikka aika omassa zonessa mentiin jo juoksun aikana. Mäen jälkeen päästiin kuitenkin tasaisemmalle baanalle ja vauhti saatiin melko hyvälle mallille. Vettä päälle ja suuhun ja cokista myös huoltopisteiltä, kuuma keli oli jo. Joona oli ennen kisaa heittänyt, että optimaaliseen juoksuun jokainen 1˚C yli 15 asteen toisi 1s/km juoksuvauhtiin lisää karkeasti. Niinpä ihan kovinta juoksuaikaa en tulisi tänään ehkä saavuttamaan. Juoksu oli neljänä reilun 5km lenkkinä, ja ensimmäinen tuli varsin hyvin. Ero taakse oli kuitenkin musertavasti supistunut, ja tiesin, että asetelmat tulevat kääntymään ennemmin tai myöhemmin toisin päin Henrikin kanssa. Toiselle kierrokselle lähtiessä ensimmäiseen mäkeen alkoi kylkeen pistää, joka tuntui vain pahenevan kun päästiin loivemmalle osuudelle, jossa olisi pitänyt pystyä vauhtia nostamaan. Yritin kaikkia keinoja saada tunnetta pois – juosta kyyrymmässä, kädet ylhäällä, kädet takana, painaa kipualueelle, hengitystekniikoita hyödyntää, ja lopulta myös hidastaa vauhtia – joista jokaisesta oli ehkä marginaalinen hyöty ja ainoa todellinen apu oli vain vauhdin himmaaminen. Kävelyäkin mietin jo ylämäissä, mutta sitä en halunnut tehdä, ainakaan vielä kun johdossakin hitsivieköön vielä oltiin. Lopulta toisen kierroksen aikana Henrik tuli vääjäämättä rinnalle ja ohi, ehkä liiankin kevyen oloisesti. Pari sanaa siinä vaihdettiin, kunnes Henrik jatkoi omaa juoksuaan.

Oikeasti ainoa todellinen harmitus oli siinä mielessä, että olisin halunnut haastaa, tai ainakin juoksuttaa Henrikiä edes vähän kauemmin kovaa, sillä kotimaassa hänellä ei ole liiemmin haasteita ollut viime vuosina 🙂 Todellisuudessa en oikein uskonut missään kohtaa juoksun aikana, että voisin voittaa kisaa. Lienee vielä mielen heikkoutta, vaan korjataan asia ensi vuodelle. Kipu jatkui kuitenkin, ja vauhti pidettiin aisoissa, ja tämä johti siihen, että viimeiselle kierrokselle lähdettäessä vielä yksi hyvin kovaa juossut venäläinenkin paineli lopulta ohitse, eikä ollut mitään jakoa juosta mukana. Muuten taaksepäin en tiennyt eroja kuin, että melkoisesti sitä pitäisi ainakin olla, ja ilman jonkun muun vielä ylivoimaista juoksua, ei takaa pitäisi kenenkään tulla ohitse. Niinpä kun viimeisen kerran tultiin metsästä urheilukentälle päin ja olin edelleen kolmantena, ja sm-hopeassa kiinni, tiesin, että tämä sija on ja pitää! Oli kyllä hieno fiilis juosta maaliin sm-mitalin ansainneena! Kokonaisajasta tai juoksuajastakaan ei ollut mitään aavistusta missään kohtaa, joten erittäin tyytyväinen pitää olla 3.51 loppuaikaan! Juoksuun tuhraantui lopulta 1.20.49.

Se on siinä!
Jes!

Käytännössä kisa oli juuri niin onnistunut suorituksena kuin pystyin kuvittelemaan, ehkä pienen miinuksen voin antaa juoksulle, liekkö kuitenkin pyörällä tehty asian pahentamiseksi jotain, jos vaikka ravintopuolessa/nesteytyksessä oli jotain ongelmaa? 

Sm-hopeaa!

Ennätys puolimatkalla parani taas Joroisissa ollessa, nyt 10min 2v aikana, nyt ollen jo ihan kovaa tasoa ja yhtä suuria parannuksia ei saada kyllä enää koskaan kerralla, eiköhän jokainen minuutti tästä eteenpäin ole entistä kovemman työn takana. Tämä tulos tällä treenillä antaa kuitenkin positiivisia fiiliksiä tuleviin koitoksiin ja etenkin tuleville vuosille 🙂 Tiettävästi montaa kourallista suomalaisia ei ole kovempaa mennyt edes?

Paluu edeltävään hetkeen

Edellisen tekstin jälkeen tosiaan pyöräpainotus loppui, ja tuntui, että painotus vähän kaikkeen väheni. Juoksu tuntui kuitenkin paremmalta huhtikuun loppuun mennessä ja uudet ennätykset niin 5km ja 10km matkoilla epävirallisesti tuli tehtyä, jo oli aikakin. Myös mastersien sm-uinneissa tuli käytyä keväällä ja samalla tuli muutama sm-kultamitali kaappiin uimalla kaikki vapaauintimatkat, jotka oli tarjolla. Mitalia pukkasi 400m ja 800m uinneista (200m ja 1500m ovat vuorovuosin näiden kanssa) ajoilla 4.54 ja 10.10. Lisäksi yksi viestimitali tuli kaappiin RiUsin väreissä. 100m (tai 50m) matkalla ei mitaleille ollut asiaa, mutta ennätys parani taas vähän, nyt <1.02 jo. Vähän jäätiin tavoitteista, mutta ihan tyytyväinen pitää olla. Ensi kerralla vaan kovempaa 🙂

Vaihteeksi Ahvenanmaalla kisaamassa

Mallorcan treenileiri, huikeita elämyksiä

Touko- huhtikuun vaihteessa läksittiin TriathlonSuomen järjestämälle vajaan 2vko treenileirille upealle Mallorcalle, pyöräilijöiden paratiisiin keväällä. Mukana oli yhteensä luokkaa n. 40 leiriläistä, osa viikon, osa koko ajan. Pääpaino leirillä oli pyöräily, vaikka uintia taisi 12 treenipäivän aikana tulla 10 päivänä, osa avovedessä märkkärillä ja osa altaassa. Uinnit mukavasti herättelemässä kroppaa ennen buffet-aamiaista, josta hetken ruokalevon jälkeen klo 10 startattiin käytännössä joka päivä pyörälenkille. Erilaisia vauhtiryhmiä oli, ja pääosa ajosta oli rauhallista pk1-ajelua, mäet sitten usein omaa vauhtia halutessaan. Muutama pidempi ja/tai kovempi pyöräpäivä mahtui myös ohjelmaan. Muunmuassa legendaarinen Sa Calobra tuli ajettua, pariinkin kertaan, valitettavasti sub 30min taisi kaatua siihen, kun piti pysähtyä ja ottaa jalka lukkopolkimesta irti vastaantulevan auton takia 😉 Lisäksi ikimuistoinen vuoriston läpiajo tuli tehtyä, johon sisällytettiin vielä >200km ajon jälkeen Sa Calobra, 10km nousu, yhteenä n. 800m nousumetriä. Muutenkin lenkille mittaa 260km, ajoaikaa 10h ja nousumetrejä, noh, riittävästi, 5000m 🙂 kiitos Juusolle koko matkan seurasta, ja pari muuta urheaa ajeli myös pääosan mukana, lopun yksin ilman viimeistä nousua. Muutenkin Juuson, Samin, ja Suskin pääosin vetämä leiri oli ihan huikea kokemus, jälleen kerran, toista kertaa olin mukana ja ehdottomasti haluaisin uudestaan tuonne 🙂 12 leiripäivän aikana treenitunteja tuli myös riittävästi, kun mittariin kertyi noin 69h treeniä, sanomattakin selvää, että suurin osa pyöräilyä, juoksua tuli vajaa 100km ainoastaan, mutta ihan laadukasta juoksua.

Yksi osa jokapäivisiä jälkkäreitä. Näkemättä ei uskoisi sitä määrää…
Kuumaa pukkaa 8x1500m vedoissa
Majakalla pitää käydä useamman kerran. Hieno pätkä!
Altaassa lepäilemässä
Kuva 260km vuoristoajon jälkeen. Palautuksena 4+h seuraavana päivänä.

Kiitos kaikille, jotka olivat mukana leirillä, hienoja muistoja ja elämyksiä, joita ei kotimaassa treenatessa saa, kovaa sakkia kaikin puolin, vaikka mukamas hastag rentomeininki ja hastag kieliposkella ja hastag rauhaksiin sitä treenaillaan 😉

Leirin jälkeen kuorma taisi olla hieman liikaa, kun saman tien töihin, ja flunssaahan sitä pukkasi viikoksi. Flunssan loputtua viikko leirin jälkeen käytiin jo legendaksi muodostunut, koko talven hypetetty kolmen seuran välinen pyöräilykilpailu, joka järjestettiin ensi kertaa! SKB-racing, TriathlonSuomi ja Finska kompaniet -pyöräseuran välinen tempohaaste, 6x10km, jonka ankkurina sain tuoda meidän seuran voittoon! 10km matka, tehot 331w ja cda n. 0.200 oli varsin hyvä suoritus tuohon kohtaan, jäin vain parikymmentä sekuntia yhdelle Suomen parhaista tempokuskeista. Tämän jälkeen tuntui kuitenkin hiljalleen, että pyöräjalat, ja jalat muutenkin katosivat jonnekin. Pyörällä tehojen tuottaminen tuntui hyvin nihkeältä eikä juoksukaan tuntunut erityisen hyvältä.

Jalka oli vielä syönnillään
On meillä kovia kuskeja!

Ahvenisto duathlon, pitkän matkan voitto

Toukokuun lopun duathlon meni Ahvenistolla vielä ihan hyvää kyytiä ja siellä moottoriradan rallattelusta irtosi varsin selvä voitto Jarnon joutuessa keskeyttämään. Ensimmäinen juoksu ihan hyvää vauhtia, pyörällä mäkeä ja mutkaa riitti joka teki ajosta vaihtelevaa, haastavaa, mutta myös nautinnollista. Jälkimmäinen juoksu sujui aika rauhaksiin, jalat oli aika hakatun tuntuiset kyllä jo toisen juoksun lopulla 🙂

Meinasi viileää pukata ennen lähtöä
Kostea keli

Vanajanlinnan sprinttikisan epäonnistuminen

Kesäkuun alussa alkoi triathlonkausi, ja mitään kehuttavaa jälkeä ei tullut Vanajanlinnasta. Uinti meni hyvin, ja Juuson perässä n. 10s pääsin vedestä. Uinti tuntui koko alkukaudenkin tulevan varsin hyvin, joka vähän ihmetytti, kun pyörä ja juoksu meni niin heikosti. Vanajanlinnassa pyörällä en päässyt ajamaan juuri mitään kehuttavaa vauhtia ja takaa tuli porukkaa ohi ja peesissäkään ei pysynyt, ennen kuin Teron ja Saulin vetämä leveäharteinen juna tuli ohi. Tällä junalla (peesivapaa kisa) saatiin yksi porukka edestä kiinni. Juoksuun lähtiessä ei jaloissa ollut silti mitään energiaa, kevyttä läpsyttelyä, ja tuntui, että jalat eivät liiku mihinkään. Hyvä jos 4min/km vauhtia pääsi sprintissä. Lopputuloksissa taisin olla yleisen sarjan 6., ja loppuaika ja suoritus ei lämmittänyt kyllä yhtään, ja jätti aikamoiset kysymysmerkit ilmaan. Jätinkin kesäkuun aikana loput triathlonkisat käymättä, ja keskityin vain rauhaksiin rakentamaan kuntoa uudestaan. Keväällä jo rauta-arvot olivat aika matalat, mutten niitä korjaamaan alkanut, kun tuntui, ettei meno ollut huonoa. Nyt ajattelin, että liekkö Mallorcan treenileiri ja runsas työmäärä ja flunssa siihen päälle vienyt  arvot hyvin alas, ja päätin aloittaa rautakuurin, joka edelleen on kesken. Liekkö siitä apua, mutta paremmalta on sen jälkeen tuntunut.

Kuudes sija ok, aika ja suoritus ei niin hyvä

Pyöräilyn sm-aika-ajo

Kesäkuun lopussa TriathlonSuomi aloitti pyörätoiminnan, jonka väreissä pääsin sitten ajamaan ihan pyöräkilpailussa! Vähän harmitti, ettei pyöräjalka ollut ollenkaan siellä, missä keväällä olin vielä sen toivonut olevan. Jurvassa järjestettiin aika-ajon (ja toki maantieajonkin) sm-kisat. Miehillä matka oli 35km. Mitään en tiennyt mitä odottaa. Aamupäivästä ajettiin Tiina Pohjalaisen kanssa paikalle, ja illasta päästiin vauhtiin. Tiina voittikin sm-pronssia huikealla ajolla, eikä Ainokaan jäänyt huonoksi ollen naisten 5. Oma suoritus oli varsin tasainen. Aika paljon piti UCI-sääntöjen takia vetää asentoa taaksepäin, mutta kyllähän siinä kesti, ja kohtuu liukas asento siitä saatiinkin, kun sijoitus oli lopulta 10. Ja useamman kisaajan ohitin, vaikka lähtöväli oli 1min. Tehot pyörivät n. 300w tuntumassa ja keskivauhti kuitenkin >46km/h, cda tempo-osuudelle oli n. 0.195-0.196. Ensi vuodeksi sitten aika paljon tehoa saisi tulla lisää – uskon, että sijoitusta on mahdollista roimastikin parantaa lopulta. 

Lohjan sm-perusmatka

Pari viikkoa tämän jälkeen olikin vuorossa triathlonkisa, jälleen peesivapaa (itselle tulikin pienenä yllätyksenä vähän ennen kisaa 😅), kun kisattiin Lohjalla olympiamatkan sm-mitaleista. Kovia kavereita oli jälleen viivalla, oma kunto tuntui varsin hyvältä jo. Uinti oli hyvää perustekemistä, pyörällä aika-ajo, ja pari kovempaa, nousujohteista intervallitreeniä loi uskoa, että pyöräkuntokin on jälleen nousemassa, vaikkei kuitenkaan ihan kevään parhaalla tasolla vielä. 

Kisa lähtikin hyvin matkaan, ja uinnissa sain hyvän peesin nuoremmasta kisaajasta. Joonan kanssa noustiin yhdessä vedestä varsin lähellä (alle 2 min) kärkeä ja jalka oli hyvällä päällä alusta asti pyörälle päästyä.

Purjekalan keli

5km jälkeen olin noussut kakkoseksi, ja 10km tienoilla saatiin kärki kiinni. Joona valitettavasti putosi kyydistäni jossain kohtaa, ja peesiini jäi sitten kaksi lyhyiden matkojen Suomen parhaita kisaajia, joita en saanut millään pudotettua pyörällä – en kyllä juuri koittanutkaan, koska en halunnut omia juoksujalkoja tuhota liiallisella irtiottoilulla, ja tiesin näiden peesaajien olevan huomattavasti kovempia juoksijoita joka tapauksessa. Omat intressit olivat sitten kolmistaan ajaessa se, että kaikki kovimmat haastajat takaa jäisivät koko ajan lisää, ja tässä onnistuin hämmästyttävän hyvin. Ero taakse kasvoi varsin tasaisesti, ja saatoin ajaa kisan kovimman pyöräajankin. Aika epätodelliselta tuntui kuitenkin siinä mielessä, miten surkeasti pyörä liikahti vielä reilu kuukausi takaperin Vanajanlinnassa.

Juoksu lähti liikkeelle hieman kankeasti ja jalat hakivat juoksumoodia. Kärkikaksikko paineli omille teilleen saman tien. Alun jälkeen rytmi löytyi hyvin, mutta pientä pistosta tuli juoksussa vatsaan, joka rauhoitti juoksua muutaman kilometrin ajan ensimmäisen kierroksen aikana. Toinen juoksukierros tuli varsin mukavasti.

Takaa ei tullut kukaan ohi eikä kovin lähelle päässeetkään, joka hieman jopa yllätti. Juoksuaikakin taisi lopulta olla ihan kärkipäätä, kärkikaksikon ja parin muun juoksijan jälkeen. Kotiintuomisina olikin ensimmäinen yleisen sarjan sm-mitali! Pronssi tuntui todella hienolta, se oli ehdottomasti parasta, mitä kisasta oli saatavilla ja taakse jäi paljon kovia kilpakumppaneita. Reitit olivat huikean sopivat peesivapaaseen kisaan ja kelikin oli täydellinen reilu 20c ja aurinkoa, mitä muuta voisi toivoa 🙂

Sm-pronssia!

Seuraavaksi katse kohti Tahkoa, jossa yritetään vielä yksi täysimatka jaksaa puristaa reilun parin viikon päästä. Tätä kirjoittaessa tällä viikolla olen huomannut, että ihan ei ole kroppa palautunut vielä edellisviikonlopun koituksesta, silti pari pidempää treeniä olisi ohjelmassa seuraavan viikon aikana, jotta kunto pysyisi piilossa uuteen kisaviikkoon asti. 

0

About the Author:

  Samankaltaisia julkaisuja

Add a Comment