Etelä-Afrikan Ironman edessä

Pitkä tauko postauksista blogin puolella, mutta talvikausi on mitä on, eipä siinä paljoa tapahdu. Kuukausia on kuitenkin vierinyt, osa paremmin kuin toiset. Syyskuun jälkeen treenit lähtivät hiljalleen eteenpäin vierimään, pääpaino oli uinti- ja pyöräilypuolella, koska jalka ei tykännyt juoksusta, mutta toisaalta ei vaikuttanut mitenkään muihin lajeihin. Lopulta olikohan se joulukuun loppua, kun aloin uudelleen hiljakseen juosta säännöllisemmin, ja helmikuulle asti juoksu tuntui ihan hyvältä ja useampia pitkiäkin lenkkejä sai tehtyä hyvällä tahdilla. Jossain vaiheessa jalka kuitenkin taas äityi. Kävin fyssarilla asian kanssa, ja saatiin sellaiset pohjalliset, jolla tietty vaiva saatiinkin kuriin, eikä ole sen jälkeen vaivannut. Mutta menihän tuossa helmikuu ja osa maaliskuustakin aika vähillä juoksuilla. Sen jälkeen muutaman viikon olen saanut ihan ok juoksua, mutta sitten on taas joku toinen paikka mennyt kipeäksi mahdollisesti liian ahneiden määrien takia. Nyt ollaankin juoksun osalta hyvin jännän äärellä, miten paikat tykkää juosta Etelä-Afrikassa, jossa toki lämmintä on tarjolla ja toisaalta vähintäänkin hyvä alkuverryttely maratonille…

Pyöräilyssä ei myöskään ihan aukotonta treenijaksoa olla saatu vietyä läpi erilaisten sairastelujen takia, ja onkin tuntunut, että pyöräilykunto on ihan romahtanut aina reilun viikon tauon aikana. Kun tämän toistaa pari kertaa talvikaudella, ei se hyvältä tunnu. Takamusta on yritetty kouluttaa nyt maltilliseen tehoon pyörällä, mutta ei niitä oikeasti pidempiä pyöräilyjä useamman käden sormin laskettavia määriä ole, kun trainerilla ajelee. Muuten tuntimäärät pyörällä on ollut siellä 5-12h välissä ja kerta viikossa jonkinlaista tehoa, ellei toipuminen ole ollut käynnissä. Kohtalaisella luotolla lähdetään kuitenkin matkaan, ja jos vähän alitehoilla ajaa pyörän, niin ei ihan järkyttävää välikuolemaa ainakaan pitäisi päästä tapahtumaan. CdA pyritty hiomaan vähintäänkin kohtalaiseksi P2:n päällä, joten yritetään sillä kompensoida vähäisiä watteja sitten.

Uinti onkin kulkenut parhaiten talven aikana. Syksyllä aloitin mastersien kanssa uinnin 2x viikossa iltaisin ja vuoden vaihteen jälkeen aloin uida kolmatta kertaa usein itsenäisesti. Aika paljon lyhyttä kovaa, pitkälti vapaata, mutta myös muita lajeja kokeillen, on tullut uitua, ja omissa treeneissä sitten pidempiä siivuja. Kävinpä myös Mastersien SM-uinneissa Salossa pari viikkoa sitten, jossa kävin ottamassa pataan Juusolta jokaisessa lajissa, jossa uitiin yhdessä 🙂 Hauskaa oli silti, ja uudestaan olisi kiva myös mennä. Tämä laji onkin nyt se, johon voin luottaa, että suurempia ongelmia tuskin tulee. Toki avovesiuinti talven jälkeen hieman jännittää.

Syksyn lopussa oli tietyn tasoisia tavoitteita Etelä-Afrikkaa kohtaan, mutta nyt ne ovat aikalailla kuopattu, ja ainoa tavoite on selvitä maaliin riittävän hyvällä ajalla, että paikka Hawaijille irtoaisi. Tai no, kyllä hauskaa pitää silti olla! Sen jälkeen pääsisi keskittymään jo Suomen kesään. Pirullista treenata täydelle matkalle keskellä talvea! Olenkin käynyt pari kertaa juoksulenkillä talven aikana ulkona, ja sieltä ne vaivat aina alkaa. Sisällä on siis turvallisempaa talvella! Mikäli Etelä-Afrikasta tulee mahalasku, niin taidan lähteä uudestaan lipunryöstöön myöhemmin kesällä, kun on saanut ehjemmän treenijakson alle.

Nyt maanantaina nokka kohti Etelää, ja viikon päästä ollaan jo viisaampia, toivottavasti ei olla enää reitillä!