Toukokuu pakosalla

Huh hellettä – ei paljoa ole toukokuussa tarvinnut palella, kun on viettänyt aikaa pakosalla Suomen kesän alusta. Tuokokuun alussa heti vapun jälkeen lähdettiin TriathlonSuomen treenileirille 10 päivän ajaksi Mallorcalle, jossa aurinko pääsi hyväilemään meitä kaiken aikaa ja lämpöä oli kuin parhaina Suomen kesäpäivinä.  Tänä aikana koti-Suomessa taisi olla kevään parhaat kelit olla sisällä, ja sillä aikaa oma kotimmekin muutti toiselle paikkakunnalle – oma panos jäi siis aika henkiselle tasolle tämän muuton kanssa, joten saan olla aikamoisessa kiitollisuuden velassa avovaimolle. Tämän jälkeen parin päivän värjöttelyn jälkeen matka jatkui Kreikkaan kurssimatkalle, enemmän turistilomapainotteisesti.

Mallorca, pyöräilijän paratiisi

Sport Hotel Villaconcha, mm. Brett Sutton treenauttaa valmenttaviaan täällä, oli eräs ilta puhumassa meille myös.

Mallorcan leiri oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokonaisuus, enkä ihmettele, että taas kerran leirillä oli mukana yli 30 triathlonista kiinnostunutta ihmistä kaikenlaisilla tavoitteilla. Mallorca treenikohteena Port de Pollencassa oli melko lailla täydellinen omasta mielestäni – Saari on sen verran iso, että löytyy sekä tasamaata ja vuoristoa ja toisaalta sisämaata ja merenrantaa. Majapaikkamme oli saaren pohjois-osassa, merenrannalla ja toisaalta tasamaan ja vuoriston risteyskohdassa, joten siitä pääsi ilman kaupunkien läpi suhaamisia sekä sisämaahan ja etelään tasaiselle baanalle pyöräilemään sekä toisaalta pohjois-/länsi-osassa ajamaan melko pian vuoristoon. Uiminenkin onnistui hotellin 25m uimaradoilla tai vieressä olleella rannalla lämpimässä merivedessä märkäpuku-uintiin.

Aamu-uinnille!

Sen tarkemmin menemättä yksittäisiin treeneihin, pakko nostaa muutama treeni leirin aikajalta. Muutaman leiripäivän jälkeen ollut yhdistelmäharjoitus, jossa tehtiin pyörä-juoksu –yhdistelmä x3 kiihtyvästi, oli todella hauska, vaikka tehoissa itse vähän säästelinkin aina puolet pyöräosuudesta 😛 Kaksi parasta pyöräpäivää olivat ehdottomasti ne, kun oltiin enemmän vuorilla serpentiineillä. Alaspäinhän en osaa laskea, enkä siitä pahemmin halunnut paineita ottaa, muu liikenne huomioiden sekä tuntemattomat tiet. Mutta ylöspäin oli aina kiva polkea 🙂

Ennen auringonnousua Formentorille

Auringonnousulenkki Formentorille Ainon kanssa

Forementor päivänvalossa

Maantiepyörä, jolla ajelin. Toimi kuin junan vessa!

Ensimmäinen selkeä mäkipäivä oli, kun ensin kavuttiin Llucin nousu Pollencan puolelta (~7.6km, 5.4%) ja pääosuutena Sa Calobra, ehkä toinen kahdesta kuuluisimmasta Mallorcan noususta (9.4km, 7%). Jälkimmäisen päästelinkin melko lailla niin kovaa kuin ensikertalaisena osasi, ja alhaalla päästä heitetty 32min osui aikalailla juuri eikä melkein kelloon.

Sa Calobrasta

Toinen mäkipäivä seurasi parin kevyemmän päivän jälkeen, kun oli vuorossa pitkä lenkki, mittaa reilu 160km ja ajoaikaa reilu 6h. Matkalle osui alun tasamaan jälkeen jos jonkinlaista nyppylää, mutta suurimpana Sollerin nousu (mittaa 13.7km, 6% nousulla, korkeusero reilu 800m), joka taittui ihan hyvää kyytiä lähs 20km/h vauhdilla. Omista taidoista kertoo kuitenkin enemmän se, että KOM on noin 10min nopeampi 😉

Uimassa tuli oltua käytännössä joka päivä joko altaassa tai meressä aamusta, ja kyllähän se tuntuma veteen paranee heti, kun ui peräkkäisinä päivinä. Uintia tulikin siis noin 20km 10 päivän aikana. Juoksuakin oli kaikkina muina päivinä, paitsi passasin juoksun pitkän lenkin jälkeen ja lähdin suoraan altaalle viilentelemään. Juoksua kuitenkin kertyi lyhyistä lenkeistä huolimatta (noin 6-10km lenkkejä, yksi pidempi 21km ja yksi  kovempi 8*1500m treeni, jossa n. 18km juoksua) noin 90km. Pyörällä tuli vietettyä aikaa yli 30h ja kilsoja kertyi leppoisasta vauhdista huolimatta pitkälti yli 800km.

Hyvästä aurinkorasvauksesta johtuen en saanut käytännössä minkäänlaisia rusketusrajoja, vaikka vaatteiden ja ihon rajaa oli alttiina auringolle päivästä toiseen 😛

Venyttelysessioita hotellin sisäpihalla

Vuohia jokapäiväiseen tapaan

Kylmäruokalautanen

Lämminruokalautanen

Jälkiruokalautanen, aika tyypilliset lautaskolminaisuudet joka aamu, ja joka ilta buffetissa 🙂

Kreikka, Santorini, nuo Kreikan postikorttimaisemat

Leirin jälkeen oli vuorossa tosiaan matkustus uuteen kotiin ja sen mukaista toimintaa. 5 vajaata päivää ehdin viettää Suomessa ja tehdä muutaman hyvän treenin, kun matka jatkui lomamatkalle Kreikkaan, opiskelujen aikaisen kurssin viimeiselle yhteiselle reissulle ennen valmistumisia. Viikko Kreikan saaristossa, Santorinilla menkin enemmän lomailuksi, treeninä toimi lähinnä aamuisin klo 7-9 välillä tehty juoksutreeni mäkisessä maastossa pääosin. Uintia tuli lähinnä altaassa kellumisen muodossa, mereen asti en päässyt uimaan 😛 Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät avovaimon kanssa ja läksimme vieraisiin kyliin katselemaan paikkoja, muuten pyöräilykin jäi mielikuvaharjoittelun asteelle. Juoksukilsoja tuli kuitenkin ihan kiitettävät reilu 130km viikossa, joka on lähes kolminkertainen määrä normaaliviikkoon nähden tämän vuoden aikana.

Suurempia lomakuvia lienee turha tänne laittaa, netti on pullollaan Kreikan kuvia, ja urheilukuvia en jaksanut nappailla.

Kisat odottavat

Nyt on palattu takaisin Suomeen ja seuraavat haasteet odottavatkin jo töiden osalta ja pääseehän kisakausikin alkamaan jo tulevana viikonloppuna, kun starttaan Tuusulanjärvi-triathlonin perusmatkalle! Viileää keliä on luvattu ja pieni tauko pyöräilystä ja uinnista reissun aikana tuo omat lisäkuvionsa peliin, mutta hyvästä treenistä menee etenkin ensimmäinen kisa. Viime kesän kisapainokin on vielä aika kaukainen haave, kun Mallorcan reissu toi +2kg lisää massaa ja pienen sulamisen jälkeen Santorini toi vielä yhden lisäkilon. Toivottavasti kesästä tulee siis kuiva, juoksussa huomaa nyt jokaisen kannettavan kilonsa.

Tulevaan kauteen olen päivittänyt märkäpuvun Sailfishin Onesta saman mallin G-rangeen, jossa pitäisi olla vähän vähemmän kelluttavuutta kuin Onessa, muuta suurempaa eroa ei liiemmin ole tullut testailujenkaan osalta esille. Lisäksi kävin eilen hakemassa illalla Larun pyörästä pyöräni huollosta, jossa samalla pyörään asennettiin Quarqin dzero wattikammet. Nyt on sitten faktaa siitä, miten hyvin sitä osaa ajaa tasaisesti kisassa. Vielä kun olisi joku tavoiteteho, jota pystyisi hyvin pitämään kisassa… Eiköhän nekin tarkennu kun saa kilsoja alle pyörällä mielellään kisojen muodossa. Pitihän sitä pyörää käydä toki auringonlaskun aikaan kylmenevässä illassa vielä eilen ulkoiluttamassakin, toteamassa, miten pidetään tasaista tehoa ja toisaalta, miten pienelläkin tempomisella loivaan ylämäkeen saa tuotettua tehoa lähes huomaatta 250w sijasta 350w… 🙂

Uuden asunnon treeni-/työhuoneen syvennys on täydellinen paikka pyörille

Siispä ensi viikonlopun triathlonkauden avaukseen omalta osalta, nähdään siellä ja kesän muissa kisoissa 🙂

0

About the Author:

  Samankaltaisia julkaisuja

Add a Comment