Finntriathlon Joroinen – puolimatkan SM-kisat

Hitsi vieköön mikä viikonloppu taas takana!

Varoitus – teksti on pitkä. Tiivistelmä on yllä 😉

(Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)

Kesä on mennyt ihan mahdotonta vauhtia eteenpäin. Ensin talvella sitä ajattelee, että kyllä kesään on aikaa, ja keväällä sitä miettii, että nyt pitää alkaa kiristämään ruuvia, jos haluaa, että kesällä kulkee. Jälkeenpäin kun katsoo omaa tekemistään, sitä miettii, että miksi kovempaa treeniä ei ole tehnyt aiemmin ja paremmalla suunnittelulla, kuinka paljon kovempaa sitä pääsisikään, jos asioita tekisi ns. ”oikein” kehityksen kannalta?

Valmistautumisen aikaisia hajatelmia…

Tämä vuosi ei ole ollut poikkeus edellisiin vuosiin. Uintia ei ole saatu kehitettyä juuri parempaan suuntaan, kestävyyttä on varmaan vähän tullut lisää. Juoksu on mennyt tasaisesti hieman eteenpäin vuosi vuodelta, vaikka keväällä ja kesällä ei enää ole kehitystä näkynyt – kiitos syksyn ja talven, juoksu on kuitenkin aina ollut hitusen edellistä vuotta parempaa. Pyöräily on joka vuosi yhtä jännittävä – nouseeko se kunto, kun kesä tulee? Syksy kisakauden jälkeen pyöräilemättä ja pyörätreenien ottaminen ohjelmaan vasta kevättalvella, ja kovat treenit vasta kevään lopussa ohjelmassa ja etenkin kesällä kovatehoista treeniä säännöllisemmin. Riittääkö tuollainen tuomaan kisavauhdin suurin harppauksin takaisin ylös, kun alkuvuosi on ollut niin tahmaista ja hidasta kuin vaan voi kuvitella? Onko mahdollisuutta nähdä kehitystä tällaisella treenillä?

No, jälkikäteen ei kannata suuremmin murehtia, mitä voisi olla ollut saatavilla, vaan mieluummin suunnata katse jo eteenpäin ja tehdä jatkossa asiat parhaaksi näkemällään tavalla muun elämän sallimissa raameissa 🙂

Valmistautuminen

Joroisten puolimatkan SM-kisat olivat kesän toinen tähtäin, kuitenkin se päätähtäin. Kiskon kisa edellisenä viikonloppuna toimi mielestäni hyvänä välietappina kohti tätä tähtäintä. Uintivauhti oli hyvää, pyöräily kulki kovempaa kuin ennen ja juoksukin tuntui kohtuu hyvältä. Kisan jälkeinen viikko olikin sitten käytännössä pelkkää lepoa. Muutama juoksulenkki, kerran ehdin uimaan ja yhden reipasvauhtisen pyöräilyn tein välissä. Tankkausta tarpeen mukaan – eli normaali ruoka sai riittää, toki vähän karkkia pitää kisaviikolla saada, muuten tulee kärtyiseksi kun ei saa edes treenata!

Työviikko oli sellainen, että perjantaina pääsi töistä lähtemään vasta kuuden nurkilla täältä PK-seudulta, joten ilta venyi hieman, kun siinä ysin aikaan oltiin vasta Joroisissa kaupan kautta kierrettynä. Ruuhkaa ei kisamestoilla näkynyt ja urheilutalolla ollut info- ja kisakanslia toimivat hienosti, lisäksi yksi turha siirtymä saatiin pois muutenkin eri paikkojen välillä siirtymisten listalta, joka oli todella kiva asia. Eipä siellä muuta kuin T2 valmiiksi eli kengät, sukat ja lippis pussiin ja kohti majapaikkaa Varkaudessa.

Aamulla 6h yöunien jälkeen aamupalalle klo 0700, jossa perusmättöä välttäen turhia kuituja ja liiallista rasvan määrää. Henkistä valmistautumista sitten parin tunnin ajan, jonka jälkeen pyörän vieminen katsastuksen kautta Valvatukselle. Ihanasti olikin koko aamun jo ehtinyt sataa, joten märkänä sai olla tunnin verran ennen kisan alkua, ennen märkäpuvun pukemista. Muuten kyllä märästä ja viileämmästä säästä pidän, mutta horkassa ei ole kiva valmistautua kisaan. Kun otti vesimukin käteen, sai kaksin käsin pitää siitä kiinni, ettei vedet lennä kaikki naapureiden päälle, sen verran tärisytti. Samalla T1 pussi kuntoon ja märkäpuvun pukemisen jälkeen lyhyt tuntuma lämpimään veteen.

Kun kello tuli noin 10.50, oli aika siirtyä kohti lähtökarsinaa. Miesten ja naisten yleinen sarja lähti 11.00 ja 11.05, ja rolling starttina, eli lähtönä, jossa lähdetään oman uinnin tavoiteajan mukaan, ja ajanotto lähtee vasta rantaviivalta käyntiin, oli varmasti parempi tapa kuin aiemmat massalähdöt, jossa myöhemmät lähdöt saivat uida satojen uimareiden yli ollessaan nopeimpia uimareita. Nyt varmaan suurimmalti osalta vältyttiin tältä, vaikka pientä taktikoinnin mahdollisuutta tämä toki toi ikäluokkasarjoihin, kun ensimmäinen viivalla ei välttämättä ollut lopulta nopein kuitenkaan.

Itse starttasin kisaan ehkä noin sijalta kolme, joten suurta ongelmaa ei itselle ollut, mutta pientä miinusta kuulin siitä, että lähtökarsinat eivät olleet sivuista auki, joten jos hiemankaan myöhemmin tulit karsinaan, oli käytännössä mahdotonta kiriä massan läpi pujotellen omaan karsinaan päästäksesi omaan tavoitevauhtisi mukaiseen aikaan lähtemään. Karsinat olivat myös aivan liian pieniä tähän tarkoitukseen, kun suurin osa massasta joutui tietääkseni odottamaan karsinassa +50min, kun ei mahtunut eteenpäin, ja vain muutama prosentti uimareista lopulta ui kuitenkaan tätä vauhtia kisassa…

Mutta itse omaan starttiin!

Uinti

Kovin montaa halukasta ei ollut siihen ensimmäiseen karsinaan, joten itse menin sinne jopa muiden kehotuksesta. Ja sopihan se itselle ihan hyvin. Mitään lähtölaukausta ei tarvittu, kun jokainen sai lähteä omaan aikaan, kapeaa ränniä juoksemaan kohti veteen! Pitkä jono varmasti siis syntyi, kun 1500 uimaria lähti 25min sisällä toisistaan. Se tekee lyhyellä matikalla tasan 1 uimari per sekunti koko ajan!

Kun lähdettiin uimaan, melko pian siinä oli sellainen pieni porukka kasassa, josta muutamia sitten erkani erilleen ollen hieman nopeampia uimareita. Oma uinti tuntui ihan hyvältä, ei kuitenkaan yhtä rennolta ja vahvalta kuin Kiskossa. Rytmi oli todella haastava, lähinnä johtuen siitä, että uin käytännössä 1850m erään kaverin vierellä, joka ui koko ajan vinoon – minua päin. Aina kun hän kädellään kolautti minua, hän korjasi linjaa ja noin 10 vetoa ja taas oltiin osumassa. Itse jouduin vähän väliä ottamaan etäisyyttä ja tarkkailemaan osumia, joten omaa uintia siinä ei saanut kyllä. Tiedä sitten auttoiko lievä peesi kuitenkin pitämään vauhdin ihan kohtuullisena. Vauhti ei ollut mitään Kiskon veroista, mutta toisaalta voimiakaan ei tuntunut kuluvan kovin paljoa, siinä mielessä kevyin uinti Joroisissa ikinä! Ajattelin ennen starttia, että sub 27min olisi hyvä uinti. Edellisenä vuonna uin kuitenkin 27.36 ja sitä edellisenä vuonna 28.19, joina olen ajatellut olleeni periaatteessa melko samantasoinen uimari kuin nyt, mutta ei vaan ole saanut Joroisissa uitua niin hyvin.

Oma aika uinnin päätteeksi oli lopulta 27.31, joten selvää parannusta nähtävissä Joroisten uintiin 😉 Taisin olla 19. nopein mies yhteensä. Periaatteessa ihan hyvä suoritus kuitenkin, ja reilu 3min johto seuraavaan omassa sarjassa ja edellisvuosien pahimpaan haastajaan, kaimaan, oli eroa 6,5min, melko samaa tasoa kuin aina ennenkin.

T1

Vedestä noustessa tajusin, kuinka hyviltä ja vahvoilta jalat tuntuivat, paremmilta kuin ikinä uinnin jälkeen!

Kassi kouraan ja märkkäriä pois ja sassiin. Pientä säätöä, harjoittelua vaatii, siinä oli, mutta ei montaa sekuntia mennyt. Sen sijaan aikaa tuhraantui, kun otin numerolapun kassista, ja sateen kastelemalla paperilla siitä saman tien repesi hakaneula paperista, argh! Tunnollisena avaisin rauhallisesti hakaneulan, pistin uuden reiän paperiin ja hakaneula kiinni. Tämän jälkeen lappu väärinpäin päälle, uusi yritys, ja voila! Numerolappu oli saatu selkäpuolelle oikein päin! Tähän voisi hankkia oman nrolappuvyön, jos se estäisi suuremmat säätämiset tuon kanssa…

Aika 2.29 ja eroa aivan nopeimpiin vaihtajiin tuli vajaa 50s, eli aika paljon on nopeutettavaa touhussa – toki häviän ihan puhtaassa juoksussakin alueella jonkin verran, joten ihan kaikkea ei saa pelkällä istumisella.

Pyöräily

Pyörä lähti sutjakasti liikkeelle, ja mitään porukkaa ei uinnista muodostunut itselle. Lähdin kuin telkkä pöntöstä paahtamaan kun muut jäivät nuolemaan märkää asvalttia. Heti alusta asti oli selvää, että tänään kulkee hyvin, paremmin kuin koskaan.

Yhden juomapullon ja 6 geelin turvin oli ajatus mennä, ja 45km kohdalla tankata vähän lisää vettä mukaan.

Alkumatkan 45km aina kääntöpaikalle asti saatiin porottaa myötä- ja sivutuuleen, joten vauhtia piisasi. Ensimmäisen 10km aikana sain suurimman osan edellä olleista uimareista kiinni ja kaikki muut naiset paitsi kärkikolmikon. Vauhti kipusi myötätuuliosuudella sinne 41.5km/h vauhtiin asti, joten ihan hyvää kyytiä tultiin. Naisten 2. ja 3. sain kiinni jossain 30-40km välillä, Minna veti ja Venla taisi peesata siinä hyvällä ajolla. Omassa sarjassa oma ennen kisaa ollut ajatukseni oli, että jos pyöräilen omalla tasolla, ero on parin minuutin luokkaa hyvällä kahden osuuden suorituksella vielä T2:ssa, joten kovaa piti polkea kuitenkin.

Toiselle puolikkaalle pyöräilyssä lähdettäessä oli pieni pelko perseessä, miten vauhti kestää ja jalat jaksaa puskea yksin vastatuuleen. Samalla taaksepäin katsoessa huomasin, että pyörällä samaan aikaan liikkeelle lähteneet olivat pari minuuttia perässä pienellä porukalla. Mietin, tullaanko siellä peesin (sallittu lienee) avulla ajamaan tällainen vinkuheinä vielä vastatuulessa kiinni. Lopulta huoli oli turha, sillä kärkinaisen, Kaisan, nappasin kiinni jossain 50km kohdalla ja takaa ei tullut kukaan muu kuin yksi valtava pyöräilijä joukkuekisaajien numerolla ohitse hurjaa kyytiä, ei ollut tarvetta yrittääkään peesiin, vaikka tuulensuojaa olisi ollut hyvin tarjolla 😉

Matkanteko sujui hyvin, ei tullut kramppeja missään kohtia pyöräilyä ja riittävän lämminkin oli palelun poissapitämiseksi. Paikoin tuli lievää sadetta, mutta ei se pahemmin haitannut. Vähän joutui linjaa valitsemaan tien kunnon ja veden mukaan, mutta muuten aika rauhaksiin sai ajella ilman huolia. Vauhti pysyi hyvin tasaisena myös paluumatkan, 2km/h hitaampana tosin, mutta erittäin hyvää kyytiä sekin. Wattimittaria tai sykemittaria ei ole, joten persetuntumalla ajaen mentiin siinä mukavan fiiliksen ja hengästymisen rajalla. Tacxin Neon trainerista päätellen watit pyörivät varmaan siellä 230W tuntumassa, joka on ihan miellyttäväksi muuttunut kuukauden aikana (treeneissä 1.5h @ 214W, 2h @ 220W ja 1h @ 252W olivat pisimmät kovat treenit viimeisen kk aikana Kiskon lisäksi). Ennen kisaa unohdin laittaa kitkan poistavaa voidetta perseeseen, joten pieni hiertymä haittasi loppumatkasta, mutta ei se varmaan pahemmin vauhtiin vaikuttanut.

Viimeinen kymppi oli henkisesti helppoa, voimia oli hyvin ja tiesi, että nyt ei enää mitään kikkailua, vaan omaa ajoa ja kyllä tämä riittää – energiaa oli mennyt 5 geeliä lopulta 20,40,60,90 ja 110min kohdalla. Vettä/urheilujuomaa meni lopulta varmaan reilu 1l, ja viimeisen 20min aikana en enää juonut mitään. Aika moni meni vähemmälläkin nesteillä, osa reilusti suuremmilla. Keli oli lauantaina sellainen, ettei siinä hurjasti haihtumaan päässyt.

Lopulta oma aika pyöräilyssä oli 2.16.38 – ihan kiva vajaan 5min parannus edellisvuoteen samalla varustuksella ja samalla reitillä!

T2

Vaihtoon tultiin hyvissä voimin ja T2 sujui ensimmäistä paremmin, vaikka hieman joutui etsimään pussukaa. Kamat maahan ja sukat jalkaan ja kengät jalkoihin ja lippis päähän, ja pyöräilykypärä pussiin ja menoksi!

Tätäkin voisi treenata, ja 10s saisi vielä siitä pois nipistettyä varmaan. Itse pidin uudesta T2 systeemistä, ihan toimiva ratkaisu ulkona katoksessakin.

Juoksu

Juoksu lähti hyvin liikkeelle, oli fiilis, että nyt kulkee hyvää vauhtia.

Kierrokselle lähtiessä kuulin, että ero oli noin 5min taaksepäin ollut siellä kääntöpaikalla. Tiesin, että takaa tultaisiin kovaa ja juoksemalla ei pärjää, ellei tule ihan nappionnistumista.

Ensimmäiset kilsat tuli tosi kevyesti reilua 4min/km vauhtia ylämäkivoittoisesti ja sen jälkeen juostiin melko tasaista maastoa 3km ajan lähiössä kierrellen pääosin asvaltilla. Vauhtia oli siellä 3.50-3.55/km tasolla, ja ei mitään pistoksia, ei hiertymiä, ei energiavajeen merkkiä, ei nestehukan tuntemuksia tai pahaa oloa tai erityistä väsymystäkään. Annoin juoksun rullata ja fiilis oli, että katsellaan, jos juoksu jatkuu tätä vauhtia, niin kiristetään lopussa vasta jos voimia on.

Kilometri kerrallaan taivalsin, aina tavoite oli seuraavalla kilometrikyltillä, noin 4min vähemmän maaliin jäljellä.

Kannustus reitin varrella oli kovaa, hienoa koreografiaakin nähtiin välillä ja huoltoa riitti heille jotka sitä halusivat. Itse en pahemmin energiaan koskenut juoksussa, en kokenut a) tarvetta ja b) uskallusta koittaakaan. Märkiä sieniä käytin tilaisuuden tullen kastelemaan kroppaa, juoksuun sade oli lakannut. Lisäksi kerran kierroksella otin juotavaa, yritin ainakin saada urheilujuomaa ja viimeistä kierrosta lukuun ottamatta sainkin.

Hieman ennen 5km kohtaa alkoi alamäkivoittoinen pätkä, lasku kohti urheilukenttää, pienellä ylämäkipätkällä höystettynä. Jalat tuntuivat hyviltä, alamäkeen sai rullata rennosti ja ylämäkeen löytyi vielä voimia hyvin. Uskallusta ei ollut painaa kuitenkaan kaasua pohjaan vielä.

Kentälle tultaessa ja uudelle kierrokselle lähtiessä kuulin eron taaksepäin olleen 10min luokkaa T2:ssa, joka helpotti omaa fiilistä todella paljon. Tietysti pieni epäilys heräsi, oliko se mahdollista, koska tiesin haastajat koviksi pyöräilijöiksi, eron olisi pitänyt ennemminkin supistua?

Noh, vauhtiin ei ero vielä vaikuttanut kuitenkaan. Kilometrit taittuivat samaa kyytiä, ylämäkivoittoiset pätkät hitusen päälle 4min/km vauhtia ja tasainen ja alamäkivoittoinen pätkä sitten alle enemmän tai vähemmän. Toisella kierroksella muitakin juoksijoita oli tullut reitille, joten yksin ei tarvinnut taivaltaa, siitä sai lisää buustia omaan touhuun.

Vieläkään ei erityisen pahalta tuntunut missään, ei pistoksen tuntemuksia, ei mitään kramppeja edes ollut tulossa (joita aiempina vuosina on aina ollut jossain kohtia – aina ennen on myös ollut kuuma!) eikä pahaa oloa ja voimia tuntui olevan.

Koko kesän juoksussa tuntunut hyvä fiilis – että kestävyys on ihan hyvällä tasolla ja lihaskunto kohdillaan ja asento pysyi hyvänä ja askel rentona ja kevyenä, oli läsnä. Siitäkin sai lisää voimaa, kun tiesi, että nyt kulkee ja jokainen kilometri lyhentää matkaa maaliin. Laskin ensimmäisen kierroksen jälkeen, että 4min/km vauhdilla matkaa maaliin on enää 56min – siitä aina kilometri pois ja 4min vähemmän kerrallaan!

Jossain kohtia matkaa maaliin oli enää 48min, 44min, 40min ja 36min, riippumatta tietenkin juoksuvauhdista. Tällä logiikalla etenin, ja kilsa kerrallaan matka väheni. 10 ja 11km kohdat olivat hyviä, tiesi, että nyt enää 44 ja 40min pitää juosta – kyllähän minä olen sitä vauhtia ennenkin juossut ja tähänkin asti päässyt!

Toinen kierros tuli loppuun aika samalla kaavalla kuin edellinen, ja viimeiselle kierrokselle lähtiessä kuulin eroa olevan taakse noin 8min luokkaa 7km kohdalla – olisiko se totta, tätä minä en enää vaan voi missata 14km matkalla, jos 7km matkalla ero on kutistunut vain 2min verran? Ja jos juoksen lähelle 1.24, ei kukaan juokse 1.14 puolikasta tuolla nyt, minun sarjassa, prkl!

Viimeinen kierros oli samaa meininkiä kuin kaksi edellistä, kilsat kerrallaan, tässä vaiheessa ehkä kyllä jo välillä 500m kerrallaan, tai oikeastaan 2min kerrallaan (kellossa ei näkynyt km määrät vaan aika ja keskimääräinen vauhti koko juoksussa ja kuluvan km aikainen vauhti).

Siinä vaiheessa kun oli saatu taivallettua viimeisen kierroksen ensimmäiset kaksi kilometriä, oli olo helpottunut – reitin pahin pätkä oli takana ja matkaa maaliin enää 20min!

Vaan kyllä se vauhti tekee ajan kanssa tehtävänsä, ja alkoi tehdä vaikeaa pitää vauhtia siellä hitusen alta 4min/km vauhdissa. Tasaisesti siihen nelosen tuntumaan kaikki kilsat paukkuivat, mutta toisaalta fiilis oli, että asento on hyvä ja voimia on, ainakin lopussa, nyt vaan ei pidä katketa! Viimeisellä kierroksella oli taas enemmän juoksijoita reitillä, joten vähän piti pujotella seassa välillä, mutta pääosin muista sai vain lisää kannustusta ja fiilistä omaan tekemiseen! Kun viimeinen 2km lähti, oli helpotus kohtuu suuri. Alamäki meni hyvin ja matkaa maaliin 8min verran, lopun hyvällä vauhdilla jopa vain 7,5min! Toiseksi viimeinen kilometri tuli siihen 4min tuntumaan, joten viimeiselle km pätkälle sai lähteä rennosti laskettelemaan, ja  vajaan minuutin verran oltiin edellä 4min/km keskivauhtia. Tiesin, että voitto tulee ilman yllätyksiä! Viimeinen kilsa oli lievästi alamäkivoittoinen ja uskalsin avata kaasua lisää. Ihan hurjaa kiriä en saanut rutistettua, sillä uskoin niin vahvasti jo voittoon! Kuitenkin melko lailla all in tultiin loppuun, ja viimeinen km vei aikaa 3.35 ja koko juoksu vei aikaa lopulta 1.23.04!!

Maalissa kädet ilmaan ja eikun odottelemaan – rolling start pisti jännittämään muutamia minuutteja, mutta pian voitto oli kokolailla selvä loppuajan ollessa 4.11.50! Ihan hurja yli 8 minuutin parannus ennätykseen viime vuodesta! Maalissa törmäsin saman tien seurakavereihin Joonaan ja Jarnoon, joilla oli ollut oma kirikamppailu viimeisellä kierroksella, jonka Jarno vei niukasti! Ehkä tämä kiri ratkaisi sen, että hävisin Joonalle juoksussa niukasti? 😉 Tämän jälkeen varmistui vielä, että voitin seuran sisäisen kamppailun noin minuutin marginaalilla Jarnoon ja Joonaan! Ihan heti en olisi uskonut, mutta niin se vain näköjään pitää.

Voiton avaimet olivat tänään itselle täysin sopiva keli ja sää, perusvarma uinti, lievästi yliodotusten mennyt pyöräily ja sen aikainen itseluottamuksen kasvu hyvävointisuuden takia, ja juoksu rullasi yhtä rennosti kuin se on reippaissa treeneissäkin mennyt! Yhtään ongelmia ei matkalle sattunut, eikä niiden piikkiin voisi siten mitään sysätä.

Tulos oli yli odotusten, aika oli pari minuuttia kovempi mitä osasin alun perin toivoa ja oma ennätysaika 4.11.50 riitti tänään oman ikäsarjan voittoon noin kuuden minuutin erolla, kaikkien ikäsarjojen nopeimpaan aikaan sekä kaikista suomalaisista kisaajista kuudenneksi nopeimpaan aikaan!

Tässä vielä linkki tuloksiin

 

 

Suuret kiitokset kuuluu monille, tästä kisasta erityisesti Finntriathlonin organisaatiolle ja muuten huoltojoukoille, perheelle, ja tukijoille, Larunpyörälle ja Bioracerille, jotka tekevät tästä huomattavasti helpompaa itselle! Lisäksi kaikille muille triathlonisteille ja heidänkin tukijoukoilleen, joiden vertaistuki auttaa aina jaksamaan. Lisäksi suuret onnittelut muille itsensä ylittäneille ja tavoitteiden tuntumaan päässeille ja tsemppiä jatkoon myös heille, joille kisa oli tavalla tai toisella pettymys, uusi aika koittaa kuitenkin aina jatkossa!

Tästä kausi jatkuu kuitenkin!

Kahden viikon kuluttua ohjelmassa on Kasnäsin perusmatka, joka toimii Kiskon tavoin valmistavana kisana siitä viikon päästä olevaan Viron Otepään Ironman 70.3 puolimatkan kisaan! Tämä tulee olemaan kauden viimeinen triathlonstartti, joten toivottavasti kaikki menee seuraavan 3vko aikana kohdilleen ja vielä saadaan rutistettua kunnon mukainen tulos sieltäkin!