Perustekemistä ja pari kovempaa juoksua

auringonlasku mökillä

auringonlasku ennen saunaa

Kyllä, tänään päätin, että taitaa olla jo aika hypätä altaaseen, jotta siitä ei pääse kammoa tulemaan 😉 Ihan mielenkiinnolla odotan, miten alas se uintikunto on vajonnut, ja onko vauhtia jäljellä mitenkä. Niinpä muutama testiuinti tulee tässä seuraavan parin viikon aikana.

Noh, juoksulla ollaan jatkettu kun kivasti arki soljuu sen kanssa vielä.

Viikko 42

MA: Kevyt 10km, 5.01/km, 129bpm

TI:  Kevyt 5km, tekniikkatreenien vetämistä ja opettelua, 1h

KE: Vr + Tv-reipas/kova 10km, 38.57, 3.54/km, 169/180bpm + 1km, 3.20/km, 179/189bpm + vr

TO: Pitkis 32.21km, 4.50/km, 137bpm

PE: Ap. Kevyt 10.5km, 5.43/km, 122bpm

Ip. Kevyt 10km, 5.00/km, 135bpm

LA: Kevyt 20km, 4.58/km, 134bpm

SU: Perus 19.45km, 4.34/km, 142bpm

Yht: 10h22min, 121.16km, 5.08/km + lihaskuntoa lähes päivittäin

Tiistaina kävin “opettamassa” tekniikkadrillejä yms. juoksukerholle, jossa itse sai olla samalla oppilas. Ihan kivaa ja ehdottomasti tekemisen arvoista jokaiselle! Keskiviikkona reippaampi juoksu maistui hyvältä, eikä ongelmia ilmaantunut. Tästä on hyvä vaan kiihdyttää vauhtia syksyn edetessä ja katsoa, miten sujuu 🙂 Vähän haettiin “coopervauhtia” myös, mutta kuten alla nähdään.. Muu viikko olikin ihan perustekemistä.

Viikko 43

MA: Perus 13.12km, 4.42/km, 138bpm

TI: Kevyt 16.1km, 4.56/km, 133bpm

KE: Vr + Cooperin testi 3450m, 3.28/km, 179/188bpm + vr

TO: Ap. Kevyt 10km, 5.05/km, 132bpm

Ip. Perus 20.46km, 4.37/km, 138bpm

PE: Perus 24km, 4.57/km, 140bpm

LA: Kevyt 5km, 4.59/km, 130bpm

SU: Vr + ~20km Hiidenhölkkä 1.15.46, 173/180bpm + vr

Yht: 9h48min, 123.58km, 4.45/km + lihaskuntoa lähes päivittäin

Keskiviikkona oli vuorossa juoksukerhon Cooper, jossa aiemman viikon ajatus jopa 3600m vauhdista sai hylätä kyllä jo alkulämmittelyssä (joka jäi taas varmaan liian heikoksi!), ja matkan aikana 3500m vauhtikin karkasi. Pääsinpähän yli 3400m kuitenkin, vaikkei ennätys, 3510m paukkunut tällä kertaa. Eipä tätä ole hurjasti treenattu kylläkään. Sen verran hampaankoloon jäi, että katsotaan, jos joulukuun aikana pääsisi yrittämään uudestaan! Loppuviikosta hieman jalat painoivat, etenkin perjantaina oli aivan liikaa vaatetta päällä treenissä! Muuten jopa aurinkoinen aamupäivä, mutta ovesta astuttua tullut 5min rankkasade kasteli kaikki vaatteet, ja sen jälkeen ei aurinko helpottanut, ja hiosti kuin pieni porsas ja kengät litisivät.

Alla vielä halukkaille Hiidenhölkän mietteitä. Tiivistettynä: Tuntui hyvältä, juoksu oli rentoa ja letkeää, reitin salliessa vauhtikin oli hyvää ja toinen kierros oli ensimmäistä nopeampikin, vaikkei jäniksiä ollutkaan. Lisäksi voitin uuden mikron kotiin ja “saunakiulun” vuodeksi ennen palautusta.

wp_20151025_19_52_18_pro

Pytty

Hiidenhölkkä 2015

Tuli muutaman vuoden tauon jälkeen mentyä tähän paikalliseen kisaan mukaan. Silloin 2013 takana oli Berliinin maraton aikaan 2.58.xx noin kuukautta aiemmin. Nyt taustalla oli lähinnä pari kuukautta enemmän tai vähemmän kevyttä juoksua ja paluuta takaisin koviin treeneihin. Aiemmin viikolla tuli hilpaistua Cooper 3450m, josta jäi vähän hampaankoloon kyllä vielä.

Vielä edellisenä päivänä en tiennyt, mille matkalle osallistuisin, vuonna 2013 olin mukana 10km matkalla, jolloin aika oli luokkaa 38min ja risat. Päätin kuitenkin kisa-aamuna viimeistään, että 20km tempaistaan, niin saadaan parempi treeni – vähän hitaampi vauhti ja ei niin ikävältä tuntuvaa hapotusta 🙂  Verrat meni yllättävän hyvin, vaikka vauhtia ei juuri irronnut. Ei kyllä ole tainnut ikinä irrotakaan. Onkin jo tavaramerkki, että ennen kisaa on jalat spagettia, kun niin vähän kilpailee 🙂

Reittihän on kaikkea muuta kuin tasainen, sillä koulun pihalta lähdetään suoraan harjulle, jonka jälkeen asvalttia on vain maalisuoralle tultaessa takaisin. Maasto on ehkä puolet ja puolet polkujuoksua ja pururataa, josta alkupuolisko enemmän polkujuoksua ja mäkisempää reittiä, ja paluumatka pururataa ja tasaisempaa pahimpien nousujen jäädessä ensimmäiselle 6km matkalle.

Starttasin ihan mukavaa vauhtia, ja yllätyin kuinka helpolta se tuntui. Tänään kulkee varmaan ihan hyvin, ajattelin. Kärki lähti menojaan, edellä meni noin viisi, kuusi kaveria, ja muutama lähempänä oleva, joista yksi naisten tuleva kympin ykkönen. Kilsat nakuttivat isoa haitaria ensimmäiset 6km, riippuen ihan maaston muodoista ja reitistä, siinä 3.40-4.15 välille pahimmillaan. Mitään hyytymistä ei kuitenkaan ensimmäisen kympin aikana sattunut, vaikka jokaisen nousun jälkeen jaloissa alkoi kyllä tuntua pahalta. Kuitenkin sain tsempattua aina mäen päällä nostamaan tempoa ja se tuntui jopa yllättävän helpolta.

Sykkeet edelleen vähän maltillisen puoleiset, johtunevat kyllä enemmän tästä juoksumäärästä, jota on tampattu kahdeksan(?) viikkoa nyt tasaisesti. Sykkeet olivat siellä maratonsykkeiden alueella, ja keskisyke olikin lopulta melko sama kuin Berliinissä 2013, 173bpm, kun puolimaratonilla ne ovat olleet sellaista 182bpm luokkaa (nyt ei edes maksimisyke ollut tuota).

Kutosen tienoilla viimeisessä kovassa ylämäessä sain melko hyvin naisten kympin kärkeä kiinni, ja pian hilasin itseni kantaan. Hyvää kyytiä paineli sen jälkeen! Siinä imussa meninkin käytännössä kierroksen loppuun, kun vauhti oli sopivaa, hieman alta nelosta. Hän alkoi kiristää vauhtiaan siinä 9km tienoilla, joten annoin mennä. Ensimmäinen kierros täyttyi itselle aikaan n. 38min15s tms, joka on muuten hyvin lähelle aikaa, jonka juoksin kaksi vuotta sitten samalla reitillä, yhtenä kierroksena! Nyt tavoite oli säilyttää suunnilleen sama vauhti ilman vetoapuja.

Olin 20km kokonaiskisassa toisena, kympissä jo 3min jääneenä Jaakko Kerosta. Taakse oli lähes samansuuntaista eroa. Apua ei siis olisi, muuta kuin henkistä. Toinen kierros starttasi kuitenkin hyvin, ja vauhti pysyi samassa, jopa hieman parempana, joka yllätti itseni positiivisesti. Vauhtini ei ollutkaan liian kovaa alkupuoliskolla! Niin matka jatkui aina sinne kutoseen asti, jossa tiukka lasku ja kova hiekkaan ja soraan upottava mäki kiivettävänä. Tämän jälkeen alkoi henkisesti paljonkin helpottaa, koska vauhti oli kohtuullista ja tästä se vain paranisi.

Rallattelin purtsia pitkin, ja muuten kaikki meni loistavasti, paitsi yhdessä kohtaa vastaan tuli koira irrallaan, ja kaksi omistajaa noin 30m päässä perästä. Tietenkin tämä koira päätti lähteä juoksemaan kohti ja hyppäsi kohti, mutta sain väistettyä. Jos en olisi kisassa ollut, olisin pysähtynyt varmasti ja läksyttänyt omistajia. Nyt päädyin vain tiukkasanaiseen huutamiseen näille. Tosin, ei nopealla taaksevilkaisulla näyttänyt tehonneen mitenkään. Toivottavasti takana tulevat juoksijat ja muut ulkoilijat säästyivät.

Vauhti tuntui hyvältä, fiilis oli kuin olisi ollut omaa tempoa tekemässä, ehkä hieman turhan reippaalla vauhdilla. Kirittäjien avulla vauhtia olisi varmasti irronnut lisää, tähän uskon vakaasti. kun matkaa oli jäljellä n. 2km, olo oli helpottunut – selvisin matkasta! Loppu olisi todella helppoa, yksi pieni mäki, ja sen jälkeen pitkä loiva alamäki ja tiukka alamäki maalialueella ja pari sataa metriä asvalttisuoraa, jota sai painaa lähellä 3min/km vauhtia 🙂

Loppuaika oli siis virallisen ajanoton mukaan 1.15.46, joten toinen kierros (uudelle kierrokselle käännyttiin hieman ennen maalia) oli jopa selvästi nopeampi, varmaan lähemmäs luokkaa 37.30. Maalissa ei tuntunut edes pahalta, joka hieman yllätti etukäteisajatuksiin nähden.

Muutama miinus kisasta:

Omaa tasoa ei ollut tarjolla tällä kertaa, mutta se on toki ymmärrettävää. Taso vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen ihan sen mukaan, ketä sattuu tulemaan paikalle. Nyt Kero juoksi 1.11 ja risat. Vuosi tai pari taaksepäin paras aika 20km matkalle oli 1.06 jonkun suunnistajan toimesta.

Toinen miinus ehkä siitä, että juomapisteillä sai juotavaksi lämmintä mehua, joka ei miellytä ainakaan itseä. Toki otin sitä vain kerran kympissä, tarjolla oli 6km ja 16km kohdalla myös. Eipä näin lyhyelle matkalle, etenkään tässä kelissä, juuri juomaa onneksi tarvitsekaan. Tämä on vain hyvä tiedostaa jos juotavaa ottaa. Maalissa mehu oli termarilämmintä, eli hetken sai jopa jäähdytellä sitä ennen juomista. Päädyin juomaan yhden mukin mehua ja kolme mukia kylmää vettä kraanasta.

Kolmas, miinus, tai ei, miten tarkka haluaa olla, olisi ehkä se, että matka ei tainnut olla ihan 20km, ei ainakaan virallisesti mitattu (miksipä maasto-/polkujuoksu pitäisikään mitata mittapyörällä…), mutta melkeinpä maasto ja reitti muutoin tekevät siitä varmasti vähintään vastaavan kuin sileä asvaltti-20km. Noh, eipä polkujuoksuissa pahemmin vauhteja kannata katsoa kuitenkaan, kun vaihtelua on kisan sisällä niin paljon ja kisasta toiseen. Hyvästä treenistä kävi ehdottomasti!

Positiivista kisasta:

Ehdottomasti reitti. Eihän se nopein mahdollinen ole, mutta vauhtelua mukavasti ja jalathan tykkäävät vaihtelusta ja etenkin pehmeästä alustasta. Tosin, hikeä valui silmille aika-ajoin, jolloin oli hetkittäin vaikea nähdä mihin astuu, ja se on polulla kovassa vauhdissa aika ikävä tilanne.

Mukava yllätyspositiivisuus – voitin yleisen sarjan, kun Kero oli 40v sarjassa – ja sain palkinnoksi nopeimman yleisen sarjan pystin (ok, ei niinkään positiivinen asia, kun tilaa ei liiemmin ole kotona) ja uuden mikroaaltouunin! Vanha onkin jo niin keltainen, että ties kuinka monen vuosikymmenen takaa sekin on! P.s. Kyllä Kerokin hyvän palkinnon, kuten kaikki 3. parhaan joukkoon niin 10km kuin 20km sarjoissa päässeet saivat!

Suosittelen kisaa jos joskus harkitsetkaan! 🙂

0

About the Author:

  Samankaltaisia julkaisuja

Add a Comment