Lihaskrampeille altistaa Ironman-kilpailussa suoritusnopeus ja aiemmat krampit

Lihaskrampit ovat tyypillisiä urheilijoiden ongelmia. Tyypillisesti lihaskramppeja esiintyy pohkeissa sekä etu- ja takareisissä. Kramppien yleisyydestä huolimatta niiden riskitekijöitä on tutkittu hyvin vähän. Perinteisesti syinä on pidetty kuumuutta, nestevajausta ja elektrolyyttivajausta. Tälle teorialle on kuitenkin hyvin vähän tieteellistä näyttöä.

Tiivistän lyhyesti alle tutkimuksen tulokset, joka tehtiin Etelä-Afrikassa pidetyn Ironman-kilpailun yhteydessä. Selvyyden vuoksi on kuitenkin ensin syytä pohjustaa, mitä tarkoitan lihaskrampilla eli suonenvedolla.

Suonenveto tarkoittaa yleensä alaraajoissa esiintyviä lihaskramppeja. Suonenvedossa lihas tai lihasryhmä äkisti supistuu eli kramppaa. Kramppi tuntuu usein kovana kipuna lihaksen kohdalla. Yleisimpiä suonenvedon kohtia ovat pohje, takareisi ja jalkaterän lihakset, mutta sitä voi esiintyä esiintyä myös yläraajoissa ja vartalossa. Useimmiten suonenvedon jälkeen lihas palautuu nopeasti ennalleen. Voimakkaan suonenvedon jälkeen lihas voi olla tuntikausia arka, mutta palautuu sitten normaaliksi.

Etelä-Afrikassa pidetyn Ironman-kilpailun yhteydessä tehtyyn tutkimukseen värvättiin kilpailuun osallistuneita triathlonisteja kilpailun nettisivujen kautta. Kilpailuun startanneista 992 kilpailijasta 40 % lähti mukaan tutkimukseen, mutta kaikki tarvittava data (kyselylomake ennen ja jälkeen kilpailun ja verikokeet) saatiin 209:ltä kilpailuun startanneelta. Heistä 21 % oli kärsinyt krampeista kisan aikana ja/tai kuuden tunnin sisään kilpailun päättymisestä. Eniten kramppeja ilmeni juoksuosuudella (72 %:lla kramppiryhmästä), toiseksi eniten kilpailun jälkeen (40 %), sitten pyöräilyssä (30 %) ja uinnissa (19 %). Osa kärsi krampeista useissa eri vaiheissa, siksi prosentit ylittävät sadan. Lieviä, alle 5 minuutin kramppeja oli 71 %:lla. Kohtalaisia kramppeja (5-15 min, pystyi jatkamaan) oli 22 %:lla ja tätä pidempiä tai keskeytykseen johtaneita kramppeja oli 7 %:lla kramppiryhmästä. Keskimäärin krampit kestivät 12 minuuttia.

Krampeista kärsineet eivät eronneet muista tutkittavista aiempien suoritusten, harjoitusvuosien, keskimääräisten harjoittelutuntien tai kilometrimäärien, liikkuvuusharjoittelun, iän, pituuden, painon tai painoindeksin osalta.

Kramppeja ennusti kaksi toisistaan riippumatonta tekijää. Aiemmat krampit, varsinkin edellisten kymmenen kilpailun aikana, olivat riskitekijöitä. Harjoituksissa ilmenneet krampit eivät tutkimuksen mukaan ennustaneet lihaskramppeja kilpailuissa. Toinen ennustava tekijä oli suoritusaika: krampista kärsineiden pyöräilyajat ja kokonaisajat olivat muita tutkittavia nopeampia. On hyvä huomioida, että uinti- ja juoksuajat olivat myös kramppiryhmässä nopeampia, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä ja siksi ne eivät sisälly tutkimuksen tuloksiin.  Veren elektrolyyttitasoissa (natrium ja kloridi) ja painon muutoksessa ei ollut eroja kramppiryhmän ja muiden tutkittavien välillä, mikä viittaa siihen että veren elektrolyyttitasojen muutokset tai nestevajaus eivät altista krampeille. Krampeista kärsineet arvioivat etukäteen suoritusaikansa nopeammiksi kuin muut tutkittavat, vaikka harjoitustaustat olivat molemmissa ryhmissä samankaltaiset. Aiemmissa tutkimuksissa korkeampi painoindeksi, korkeampi ikä, pidempi juoksuhistoria, suvussa ilmenevä kramppitaipumus ja vähäinen liikkuvuusharjoittelu ovat olleet riskitekijöitä, mutta tässä tutkimuksessa niillä ei havaittu olevan yhteyttä kramppien ilmenemiseen.

Kyseessä on suurin tähän mennessä tehty urheilussa ilmeneviä kramppeja käsittelevä tutkimus.

Kirjoittaja: Anu Räisäne

Schwellnus M, Drew N, Collins M. Indreased running speed and previous cramps rather than dehydration or serium sodium changes predict exercise-associated muscle cramping: a prospective cohort study in 210 Ironman athletes. British Journal of Sports Medicine 2011;45:650-656.

Muita mielenkiintoisia linkkejä:

Kehonhuolto: Foam Roller

Juoksijan polvi

Urheilijalle tärkeät vitamiinit

Magnesiumin merkitys urheilijalle