Täydellistä!

Kuva: Bullseye Photography / Teemu Ojapalo
Yksi tavoite on suoritettu. Puolikas triathlon. Olen ylpeä itsestäni! Sipaisin viime kesänä sprintin ja päätin sen jälkeen jättää askelmista perusmatkan kokonaan pois. Tavoite puolikkaaseen ja mahdollisimman sinnikäs treenaus käyntiin. Ja se onnistui! Hitto sentään!

En ala tässä kuitenkaan omaa suoritustani sen enempää analysoimaan. Sen verran totean, että taivallus tuntui koko ajan nautinnolliselta. Kilpailun jälkeen sain kuulla, että keli oli raskain mies- ja naismuistiin. Itse en moista rekisteröinyt. Olen aina tykännyt lenkkeillä kuumassa kelissä, joten sillä oli varmaan joku vaikutus fiilikseen. Toinen tekijä oli todella ammattitaitoisesti suunniteltu tankkaus. Se toimi täydellisesti! Siinä tämän tarinan ensimmäinen ”täydellinen”. Vauhtini ei tietenkään ollut kovaa, mutta noudatin vain ja ainoastaan omaa suunnitelmaani. Tiesin uintivauhtini, tiesin pyöräilyvauhtini ja loppuun vielä juoksuvauhtini. Niiden summana saavutin tavoitteeni. Aikani oli seitsemän minuuttia yli kuuden tunnin. Ehkä tästä voin ottaa seuraavan tavoitteen, eli alittaa joskus kuusi tuntia. En ota siitä kuitenkaan minkäänlaista painetta.

Kun saavuin Joroisille, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Kisainfossa käytiin läpi sama kilpailijainfo-materiaali, mikä oli luettavissa jo nettisivuilla. Ohjeet olin lukenut kotona useampaan kertaan, kuten ralliinkin lähdettäessä on työtapana. Varsinaiseen infoon kaipasin enemmän karttapiirroksia. Nyt info oli täynnä sanojen sekamelskaa, jotka kylläkin tulivat esittäjän suusta ulos kuin armeijassa konsanaan. Mutta moni asia jäi silti minulle ensikertalaiselle avoimeksi. Helppo ja selkeä piirros vaihtoalueista auttaisi todella paljon. Mutta kyllä ne kaikki sieltä löytyivät, joten kisaan pystyi starttaamaan hyvillä mielin.

Monissa kisatapahtumissa unohdetaan yleisön ja kilpailijoiden palvelemisen kannalta ensiarvoisen tärkeä sektori tyystin – kuuluttajat ja asianmukaiset kuulutuslaitteet. Monesti tämä puoli kuitataan pakollisena pahana. Olen itse kuuluttanut erilaisia tapahtumia yli kaksikymmentä vuotta ja törmännyt kaikenlaisiin ongelmiin matkan varrella. Yksi ikävimmistä oli taannoin Hankirallin juhlakisa, joka starttasi Kauppatorilta keskeltä Helsinkiä. Järjestäjät pestasivat minut kuuluttamaan. Paikalle oli ”hankittu” tiepalvelun auto, jonka katolla oli kaksi röökiaskin kokoista matolaatikkoa toimittamassa kaiuttimien virkaa. Kuulutus kuului käytännössä vain minulle, ja sekin sen vuoksi, että tiesin mitä mikrofoniin sanoin. Muita se varmasti ärsytti enemmän kuin viihdytti. Joroisilla tätä ongelmaa ei ollut. Laitteet olivat asianmukaiset ja kuuluttajapari täydellinen! Siinä tuli se toinen ”täydellinen”. Ymmärsin heidän nimikseen Aki Tuovinen ja Kalle Pallonen. Korjatkaa mikäli olen väärässä. Aivan loistava kaksikko! Eivät ampuneet yli, osasivat lajin ja ihmiset, nostivat tunnelmaa, antoivat informaatiota jne. Olin iloinen järjestäjien puolesta. Ja myös kiitollinen!

Kiteytys vielä loppuun. Nautin Joroisten tunnelmasta, kilpakumppaneista ja kaikesta. Tahkolla sitten uudestaan. Ja lähitulevaisuudessa Ironman. Täydellistä!