Kesä meni, syksy tuli.

Posted by:

Kesä ja kisat ovat olleet jo hetki sitten ohitse, mutta palataan ajassa vielä kesään ja samalla mun viimeiseen koitokseen.

Alkuperäinen suunnitelma oli Joroisten jälkeen treenata muutamat viikot, kisata Challenge Turun puolimatka, palautua siitä ja matkata vielä kauden päätöskisaan perusmatkan SM-kisoihin Ahvenanmaalle. No, kuten aika usein urheilun ja muunkin parissa, kaikki ei mennyt lopulta ihan suunnitelmien mukaan.

Valmistautuminen Turkuun sujui vaihtelevasti ja jouduin vähän keräilemään voimia Joroisten jälkeen, mutta sain kuitenkin lopulta kasailtua ihan hyvää treeniä jaloille (ja päälle!) ennen elokuun puoltaväliä. Turku meni miten meni (siitä tuonnempana) ja kun palautuminen alkoi olla jo hyvällä mallilla niin tulin kipeäksi. Arvoin Ahvenanmaalle osallistumista viimeiseen iltaan asti ja lopulta päädyin siihen, että en lähde. Vaikka päätös harmitti ja mietin pitkään toipuisinko vajaan viikon aikana kisakuntoon, niin kiitin kyllä itseäni päätöksestä seuraavana viikonloppuna kun olin vielä hyvin toipilas. Joten Turun startti jäi kesän viimeiseksi.

Ihan en malttanut alkaa lepäillä taudin parannuttua, kun ulkona oli vielä hyviä kelejä ajaa pyörällä ja ajatuksissa oli jatkaa syksyä juoksemalla puolimaraton. Lopulta kävi kuitenkin niin, ettei tässäkään tapauksessa suunnitelmat ihan pitäneet ja homma vaihtui lopulta syyskuun alkupuolella niin, että rentoilin muutaman viikon ja lähdin sitten uuden kauden aloittajaisiksi Espanjaan treenaamaan hetkeksi. Se oli hyvin mieluisa suunnitelmien muutos ja olihan se nyt kivaa aloittaa uusi kausi ajamalla lämpimässä sekä kannustaa samalla reissulla Ironman Barcelonan kisaajia!

Ennen kuin mennään uuden treenikauden pariin sen enempää, niin kerron vielä pienen raportin Turun kisasta.

Kisa käytiin siis sunnuntaina 12.8. ja se oli mulle eka kerta Turun kisassa. Valmistauduin kisaan ihan hyvillä mielin, vaikka tosiaan ihan samanlaista tsemppiä oli hankala löytää kuin Joroisille. Tavoitteena oli tehdä ehjä, hyvä suoritus jolla en olisi viimeinen Pro-sarjassa.

Uintiin starttasi kaikki Prot yhtä aikaa ja uinti menikin oikeastaan alusta loppuun hyvin. Pääsin hyvään porukkaan uimaan, jossa uitiin just sopivaa vahtia. Kömmin mulle tuttuun tapaan ryhmän perältä ylös Aurajoesta ja siitä reippaalla kipityksellä pyörälle. Vaihdosta lähdettiin aika samaa matkaa ajamaan kaikki, mutta samantien sai toivottaa parille uintikaverille hyvästit pyörällä. Tavoite oli ajaa siten, että omat tavoitetehot ovat tiedossa, mutta seurata samalla sen verran porukkaa ja koittaa uskaltaa ajaa reippaammin hetkittäin jos tarve tulee. No eipä tullut tarvetta, kun ajelin ihan yksin koko 90km (ja vähän ylikin). Pyöräjalka oli kovin nihkeä ja vaikka tehoja sai jotenkin pidettyä yllä, niin tippaakaan ylimääräistä ei irronnut ja vakkari oli kokoajan asettunut vähän alakanttiin. Matka meni lopulta yllättävän nopeasti ja vaikka mitään ilotulitusta reissu ei ollut, niin en kovillekaan joutunut koska yhtään puristusta lisää ei vaan saanut. Joroisten hyvälle pyöräjalalle olisi ollut käyttöä ja toivon todella, että se sama fiilis kun siellä tulee vielä uudestaan!

Toinen vaihto meni hyvin, mutta juoksu lähti kovin samanlaisella fiiliksellä liikkeelle kuin mitä koko pyöräosuus oli ollut. Juosta voi, mutta sitä sopivan kovaa ahdistusta en vaan löytänyt ja saanut itsestäni irti sitä mitä olisin kaivannut. Turun reitillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet juosta parempi aika kuin Joroisilla, mutta ei onnistunut tällä kertaa. Kokonaisuutena kisaa pystyy siis kuvailemaan ihan täysin yhdellä sanalla – puurtamista. Mikään ei ollut ihan katastrofin kamalaa, mutta ei nyt mitään irronnutkaan. Aika painui pari minuuttia Joroista huonommaksi, joten en todella ollut siihen tyytyväinen, mutta maaliin tuli mun jälkeen vielä pari muutakin Pro-sarjalaista joten edes siltä osin tavoite täyttyi.

Se oli sellainen kisa ja vaikka oma suoritus ei nappiin mennytkään, niin kisana kyllä tykkäsin Turusta! Tämä tulee olemaan ehdottomasti listalla korkealla, kun ensi kesän kalenteria suunnitellaan. Kokemusta isojen tyttöjen kisaamisesta toki sain myös, mikä iso tarkoitus tällä startilla olikin. Paljon pohdittavaa omiin touhuihin ja motivaatiota talven treenaamiseen!

Sitten hypätään ajassa takaisin nykyhetkeen ja syksyn sateisiin. Pari viikkoa sitten tulin tosiaan reissusta kotiin ja palailin täällä arjen pariin. Hommat ovat siis jatkuneet tuttuun tapaan altaassa, sisällä trainerilla (vähän toki myös ulkona maastopyörällä) ja märkiä teitä ja latupohjia juosten. Hetkittäin mietin, että olikohan oikea vaihtoehto mennä ensin lämpimään ja palata sitten tänne karuun keliin jatkamaan treenejä 😀

Suunnitelmat ensi kaudesta ovat vielä hieman auki, joten niihin palailen vasta sitten kun selvitän ne ensin itselleni. Aika paljon olen kesän ja syksyn mittaan miettinyt näitä omia triathlonjuttuja ja sitä, miten vuodet tästä eteenpäin mahtavat rakentua. Tämän kesän tosiaan halusin kisailla ilman suuria suunnitelmia ja niin se lopulta menikin. Startit jäivät aika vähäisiksi lopulta ja kävin vain ne kisat, mitkä koin tärkeiksi ja onnistuinkin niissä paremmin mitä olisin vaihtelevan talven jälkeen ikinä uskonut.

Siitä haluan pitää edelleen kiinni, että homma pysyy kivana ja voin lähtöviivalla olla onnellisena siitä, että olen siellä tekemässä parhaani just sinä päivänä. Muiden tekemiseen ja sen hetken kuntoon en voi vaikuttaa, joten voin vaan uskoa itseeni ja kaivaa sieltä ulos kaiken sen, mitä pystyy silloin antamaan. Se, että motivaatio pysyy yllä ja jaksan hommaan panostaa, niin mulla pitää olla tavoitteita ja niitä mun täytyy itselleni asettaa.

Jatkossakin aion muistaa sen, että miten kivaa ja etuoikeutettua on saada tehdä tätä hommaa ja nauttia niistä hetkistä tämän parissa. Mietintämyssy on nyt syvällä päässä tulevien vuosien osalta ja toivon (ja uskon), että vastaus sieltä myssyn sisältä löytyy ajallaan.

0

About the Author:

Add a Comment