Kisakesää.

Posted by:

Kesä on edennyt hyvää vauhtia eteenpäin ja niinpä kisojakin on ehditty kisata edellisen kirjoituksen jälkeen jo useammat.

Vanajalinnasta matka jatkui viikon kuluttua Vantaan SM-sprintteihin. Vantaan kisa ja reitit olivat hyvin tutut edellisiltä vuosilta, joten mitään suurempia yllätyksiä ei ollut luvassa niiden suhteen. Muutaman juoksutreenin olin tehnyt Vantaan juoksureitti ja ne mäet mielessä 😉 Starttilista oli melkeinpä niin täyteläinen naisten osalta kuin vain olla voi (vain Kaisa puuttui), joten edessä oli tiukka kisa mitaleista. Kisa jännitti enemmän kuin edellisen viikonlopun Vanajalinna, mutta pystyin kuitenkin valmistautumaan kisaan hyvillä mielin ja sopivassa kisamoodissa. Oon onnistunut jotenkin pitämään siitä koko kesän äärimmäisen hyvin kiinni! Jännittää – mutta hyvällä tavalla ja ilman mitään ylimääräistä sähellystä ja paineita. Niinkuin viimeksi kirjoitin, että haluan nauttia kisaamisesta niin sitä olen todellakin pystynyt tekemään ja vaikka varmasti jännittää, niin sinä hetkenä kun seison starttiviivalla niin oon ollut siellä hyvin tyytyväisenä 😊.

Vantaalla kaikki meni hyvin ja sain tehtyä tasapainoisen suorituksen. Uinti oli ehkä parasta ikinä (uitiin ilman märkäpukua) ja sain melkein uitua kärjen kiinni puolenvälin jälkeen, joten kömmin järvestä ylös Leskisen Miran perässä Parviaisten mennessä ihan muutamien sekunttien päässä. Näin päästiin ajamaan yhtä matkaa ja vikalla kierroksella Koistisen Minna ajoi meidät vielä kiinni. Perästä oli tulossa vielä muutamia rivakkajalkaisia tyttöjä, joten reippaasti piti kipittää jos meinasi kärjessä olla maalissakin. Juoksu (ja varsinkin happi) kulki onneksi huomattavasti edellisviikonloppua paremmin ja sain pidettyä muut selän takana aina maaliin asti. Hieno kisa ja huippua oli myös se, että meidän tiimi nappasi sekä ykkös- että kakkossijan Minnan juostessa maaliin tokana.

Vantaan jälkeen edessä oli muutamat viikot reeniä ennen Joroista. Hetken mietin Vierumäellekin osallistumista, mutta kiukutellut polvi vesitti ne suunnitelmat ja lopulta oli oikea päätös olla laittamatta jalalle kovaa kisarasitusta. Treenejä kesä-heinäkuun vaihteeseen mahtui ihan laidasta laitaan, välillä kulki ja välillä ei – mutta niinhän se menee. Onneksi reilu viikko ennen Joroista sain tehtyä sekä pyörällä että juosten tosi onnistuneet treenit ja niiden jälkeen totesin, että oon kisaan niin valmis kuin voin tässä vaiheessa olla. Ainoastaan vähälle jääneet juoksukilsat kesän aikana harmitti hieman, mutta yritin antaa sen olla vaivaamatta ja päätin juosta sen mitä jaloista vaan lähtee.

Muutamat kisat heinäkuuhun ennen Joroista kuitenkin mahtui, kun harkkakisojen lisäksi perjantaina 7.7. kisattiin supersprintin joukkueviestin SM täällä Tampereella. Vaikka kyseessä oli pieni rykäisy (n.200m,6km,1.5km ja jokainen joukkueesta teki koko setin), eikä siihen sen kummemmin valmistauduttu niin olin kyllä odottanut kisaa ihan innolla! Illasta tuli just niin siisti kuin olin etukäteen ajatellut. Ajelin pikkujännityksessä trainerilla verraa Ratinassa ja hymyilin onnellisena siitä, että kohta pääsee Tampereen keskustaan tykittämään. Oman mausteensa kisaan toi se, että kyseessä oli joukkuekisa, eli et suorita vaan itsellesi vaan myös niille muille. Me oltiin kasattu hyvä joukkue omasta tiimistä eli sekasarjassa mentiin TriathlonSuomi Team Cervelona Jupun ja Juuson kanssa. Oma suoritus meni ihan hyvin ja Jupu ja Juuso pääsivät siitä jatkamaan ja tempomaan omat osuutensa. Juuso oli ankkurina ja juoksi meidän joukkueen maaliin sekasarjan voittajana. Eikä hävitty kuin kolmelle miesjoukkueelle, ei huono!

Kuva: Peero Lakanen

Siitä ei ollutkaan kuin viikko Joroisille, joten kisavalmistautumiset alkoivat hyvän viikonlopun jälkeen.

Onneksi kisaviikko meni nopeasti ja lauantai oli pian edessä. Aika samanlaisella mielellä olin lähdössä matkaan kuin muihinkin kisoihin tänä kesänä ja toivoin vain, että saisin puristettua kaiken ulos mitä sinä päivänä on puristettavissa – sijoittui sillä sitten ensimmäiseksi tai viimeiseksi.

Kuva: Bullseye Photography

Uinti lähti liikkeelle tuttuun tapaan ja löysin hyvän paikan Miran ja Venlan jaloista. Tykkään uida peesissä, joten mikäpä siinä oli kauhoessa ja taisinpa tehdä helpoimman puolimatkan uinnin ikinä. Peesistä oli varmasti hurja apu ja tytöt tekivät hyvää duunia aallokossa. Tässä kohtaa ei kyllä vielä toteutunut kaikki ulos-periaate, mutta ihan hyvä niin 😉

Kuva: Bullseye Photography

Ehkä just helpon uinnin ansiosta oli pyöräilyn alku helpompi kuin yleensä ja tuntui, että pyöräjalat löytyi heti. Matkaa jatkettiin samalla kokoonpanolla millä järvestä oltiin noustu (toki sallitulla välimatkalla). Alussa omat tehot olivat hieman korkeammat mitä olin etukäteen suunnitellut, mutta jalat tuntui hyviltä ja watit helpoilta. Sieltä ne matkan edetessä tasoittui suunnitellulle tasolle. Pyörän loppupuolella Venla pääsi vähän karkuun (vajaa minuutti vaihdossa eroa) ja perästä meidät ajoi kiinni Heidi ja Sonja, joten vaihtoon saavuttiin kokoonpanolla Minä, Mira, Sonja ja Heidi. Kokonaisuutena ajoin ehdottomasti parhaan puolimatkan pyörän mitä olen ajanut, matka ei tuntunut liian pitkältä, sain pidettyä tehon kohtuullisen tasaisena enkä ollut vaihdossa lähellenkään niin puhki ajamiseen kuin aiemmin. Treeneissä välillä samat tehot ova olleet ihan työn takana, joten hurjasti kovempaakaan en olisi uskaltanut lähteä ajamaan. Nyt kuitenkin tiedän, että hyvänä päivänä tästä on varaa nostaa ja jalkojen toimiessa siitä ajamisesta voi tullakin jotain. Pyöräily on aina ollut mulle se hankalin homma, joten teki ehdottomasti hyvää saada onnistunut pyöräosuus alle. Toki tällä kertaa hyödyin myös siitä, että pystyin ajamaan Venlan perässä (väli oli jatkuvasti varmaan ennemminkin 15m kuin 10m), mutta tehot toki tulevat ihan omaan mittariin ja kertovat sen, miten oon ajanut.

Kuva: Bullseye Photography

Juoksuosuus lähti liikkeelle aika reippaasti ja innokkaasti, mutta tiesin perästä tulevan kovia juoksijoita, joten arvelin nyt edessä olevan sen kaikki pihalle-juoksun. Venlan sain kiinni ekojen kilsojen aikana ja sen jälkeen sainkin nauttia johtopaikasta varmaan yli 15km! Enpä ollut etukäteen ajatellut johtavani kisaa missään kohtaa ja olihan se kivaa juosta kärkipyörän perässä. Pari ekaa lenkkiä meni vielä ihan ok-vauhtia, mutta jalat alkoi kyllä olla niin poikki, että tiesin vauhdin hiipuvan viimeiselle kiekalle. Koko matka oli tuntunut vähän pitkältä ja sitä se oli erityisesti viimeisen kierroksen osalta. Hengityksen puolesta olisin pystynyt pitämään vauhtia, mutta reidet rupesi olemaan niin puhki, että kaikki energia meni jalkojen käskyttämiseen ja liikuttamiseen. Arvelin Marian ehtivän ohi ennen maalia ja vaikka kuinka yritin puristaa, niin myös Heidi pääsi karkuun vajaa pari kilsaa ennen maalia. Jalat ei vaan yksinkertaisesti liikkuneet enempää ja ainoa ajatus oli, että kohta pääsen maaliin makaamaan 😀

Kuva: Bullseye Photography

Maalissa siis kolmantena ajalla 4.34,55.

Vaikka en saanut pidettyä kärkipaikkaa maaliin saakka, niin oon tyytyväinen tulokseen ja koko suoritukseen myös. Tottakai siellä on monia juttuja joita voi parantaa ja mitä pitää jatkossa miettiä, mutta sain tehtyä hyvän suorituksen ja tällä kertaa se riitti palkintopallille. Tänä vuonna muutamalla muulla oli matkassa myös epäonnea, mutta se on urheilua ja ensi vuonna ollaan toivottavasti kaikki taas samalla viivalla innokkaina matkaan. Naisten sarjassa vauhdit alkavat tasoittua, eikä isoja eroja enää synny niin hurjasti. Enpä olisi etukäteen uskonut, että tullaan näinkin nipussa pyörä-juoksuvaihtoon, mutta juuri niinhän se meni. Meno kovenee ja välit lyhenee, niinhän sen kuuluukin mennä!

Nyt oon koittanut toipua kisasta viikon ja taitaa mennä vielä hetki, että jalat ottavat vastaan taas kovaa treeniä.. Ehkä ne seuraavaan koitokseen ovat jo elpyneet kun Turun puolimatka koittaa 13.8. ja todennäköisesti kisakesän päättää perusmatkan SM 26.8.

Hurjasti vielä kiitoksia kaikille kannustuksesta – on aivan älyttömän hienoa taittaa matkaa yleisökuoron säestämänä! Sekä Tampereen sprintissä että Joroisilla kannustusta oli todella paljon ja kiittäisin jokaikistä radan varressa seissyttä huutajaa jos pystyisin. Lisäksi vielä Joroisissa juoksuosuudella sain älyttömästi kannustusta muilta kisailijoilta, osa tunnistin – osaa en, mutta ei voi kuin nostaa hattua (eli kesän hittilippistä 😉) kun haluatte ja pystytte oman suorituksenkin ohessa kannustamaan muita! KIITOS!

 

0

About the Author:

Add a Comment