Kesä pakettiin.

Posted by:

Blogi on elänyt koko kesän melkoista hiljaiseloa, mutta nyt vähän tarinaa kuluneesta kesästä ja kisoista. Varoitus pitkästä tekstistä, kannattaa hetki varata aikaa lukemiseen jos mielit päästä loppuun asti.

Jos kesää mietitään kokonaisuutena, niin vaikka kisat menivät pääsääntöisesti hyvin, oli muuten elämä ja treenaaminen ajoittain melkoisen haastavaa. Kesässä oli paljon muuttujia, osa itsestä riippumattomia – osaan pystyi vaikuttamaan ja osa hyviä – isompi osa huonoja. Kokonaisrasitus kasvoi sen verran suureksi, että välillä treeneistä ei meinannut tulla yhtään mitään ja ei riitä yksi tai kaksi kertaa tälle kesälle, kun istuin pyörän kanssa tien poskessa itkien ja pohtien, että miksi tää ei kulje ja kaikkea muutakin siinä samalla.

Ehkä kaikkein surkeinta oli valmistautuminen Joroisiin – tasan yksi onnistunut kova pyörätreeni ja pari pidempää juoksua. Sen lisäksi, ettei ollut jalkaa eikä varsinkaan päätä ajaa pyörällä kovia treenejä, niin sain vielä juoksua hankaloittamaan heinien siitepölyajan ja siksi surkean hapensaannin. No, siitäkin selvittiin ja onneksi Joroisissa satoi :).

Vaikka treenit olivatkin aika mollivoittoisia, niin jostain sain aina kisoissa kaivettua sen verran kisafiilistä irti, että voin olla suorituksiin jotakuinkin tyytyväinen. Loppukesää kohti treenitkin tosin paranivat ja elokuussa olin jo ihan kohtuullisessa kunnossa ja homma tuntui huomattavan paljon helpommalta.

Mutta nyt, kesän kisat:

Viime kirjoituksessa kausi oli polkaistu käyntiin Vantaalla, Vanajalinnassa ja Himoksella. Niiden jälkeen edessä oli pieni breikki kisoista, joka tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Vaikka ekat kisat olivat ”vaan” sprinttejä, niin mulle niiden ja Vierumäen kisan väli (kaksi viikkoa) on tuntunut turhan lyhyeltä. En ole saanut välissä tehtyä oikein mitään järkeviä treenejä ja sen takia päätin tänä vuonna jo keväällä, etten edes yritä mennä Vierumäen kisaan. Päätös oli ihan oikea, sillä ei todellakaan tehnyt mieli päästä siinä kohtaa viivalle. Viikko ennen Joroista kävin starttaamassa Teisko triathlonissa, mutta siellä matka päättyi lyheyeen pyöräosuudella teknisten ongelmien takia. Harmitti, sillä olin uinut hyvin Venlan kanssa yhtämatkaa ja pyörälläkin taitettiin siihen asti matkaa aikas samaa vauhtia, kunnes mun pyörä teki tenän ja Venla suhahti ohi. Pelkällä pysähdyksellä en teknisistä ongelmista tällä kertaa selvinnyt, vaan ajelin kummallista ääntä pitävällä pyörällä takaisin kisakeskukseen.

Seuraavana edessä oli sitten se ikuinen klassikkojen klassikko eli Joroinen, jossa osallistuin nyt ekaa kertaa puolimatkalle. Kovin suurin odotuksin en matkaan lähtenyt ja itseasissa jännitinkin kisaa huomattavasti vähemmän kuin normaalisti. Vaikka lähtökohtaisesti lähtee toki mielellään aina pärjäämään, niin oon kuitenkin sen verran realisti ja tiedostan oman kuntoni, etten odottanut mitään ylisuoriutumista ja supersijoitusta. Siellä tein mielestäni juuri sellaisen suorituksen mihin sinä päivänä pystyin. Uinti oli aika perusmenoa, pyörä ei tosiaankaan sitä mitä keväällä toivoin, mutta edeltäviin treeneihin katsottuna ok ja juoksu päivän paras osuus. Kaikissa osa-alueissa haluaisin toki olla paljon parempi ja ehkä loppukesästä olinkin vähän paremmassa kunnossa, jolloin olisi voinut parempaa puolimatkankin suoritusta odottaa. Lopulta Joroisten kisa tuli aika äkkiä vastaan, mutta toisaalta en olisi voinut tehdä mitään ennen sitä sen paremmin mitä tein. Aina kaikki ei vaan suju ihan suunnitelmien mukaan. Lopulta olin maalissa viidentenä ajalla 4.40 jotain.

13775985_1244428012296454_7539469082302292747_n

Kuva: Bullseye Photography

Joroisten jälkeen edessä oli taas pieni tauko ja hetken mietin, että missä kisaan seuraavaksi. Paikaksi valikoitui Tahko ja neljännesosa-matka, joka oli tällä kertaa vajaa kilsa uintia, 50km pyörää ja reilu 11km juoksua. Treenit menivät elokuun puolella jo paremmin kaikilta osin ja Tahkolla koko kisasuoritus antoi ihan positiivisia viitteitä kunnosta. Uinti oli vahvaa, pyörä kulki paremmin kuin kertaakaan koko kesänä ja juoksu oli samaa hyvää kuin aiemminkin kesällä. Uinnin jälkeen olin vähän Miran perässä, pyörässä jäin n.5min (ajoin maantiepyörällä, vaikka peesikieltokisa) ja lopulta ihan juoksuosuuden lopussa sain Miran kiinni, joten voitto Tahkolta. Hyvin menneestä kisasta sai sopivasti itseluottamusta seuraavan viikonlopun Kuopion kisaa varten.

13923619_1262260770513178_4970803173557410514_o

Kuva: Bullseye Photography

Kuopiossa tosiaan kisattiin sitten totuttuun tapaan Olympiamatkan SM-mitaleista. Keli oli kamalin, missä oli ikinä kilpaillut ja niin se oli varmasti monelle muullekin. Melkein myrskyksi luokiteltava tuuli, vesisade ja lämpötila ehkä 13-astetta. Uinti oli haastavaa kovan aallokon takia ja se meni aikalailla vaan taisteluksi ja pyrin keskittymään siihen, että etenisin edes jotenkin ja pääsisin vedestä pois. Vaikka en nyt mitään hukkumiskuolemaa meinannut matkalla tehdä, niin eihän se kivaa ollut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi ranta vihdoin jossain kohtaa koitti ja kerrankin vaihdoin ihan innolla pyöräilyyn. Pyörä kulki suht samalla fiiliksellä kuin Tahkolla, eli hyvin tai ainakin paremmin kuin tänä kesänä yleensä.  Ajoin Venlan kanssa yhtämatkaa, edellä menivät Parviaiset, Mira ja yksi venäläinen nainen. Välille ei kauheasti tapahtunut pyöräilyn aikana mitään ja oltiin varmaan reilut pari minuuttia heidän jälkeen vaihdossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähdin hyvällä rytmillä juoksemaan ja ajatuksena oli katsoa, että alkaako tyttöjen selkiä näkyä missä vaiheessa. Ekan kääntäpaikan kohdalla (2.5km) näin, että eroa ei ole hurjasti ja ekan kiekan aikana sainkin kolmikon Mira, Erika ja Henrika kiinni. Venäläinen oli ehtinyt kauemmaksi ja juoksi kovempaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopulta pääsin tokan kiekan vähän liiankin helpolla, kun eroa oli tullut sen verran, ettei ihan kaikkea tarvinnut puristaa. Jälkikäteen tällaisiin päiviin toivoisi oikein kunnon loppukamppailua niin saisi ehkä paremmin itsestään irti. Nyt ei ainakaan riittänyt päänsisäinen käskytys, kun ketään ei ollut uhkaamassa mun sijoitusta. Lopputuloksena siis toinen SM-kulta tälle kesälle ja ensimmäinen perusmatkalta. Hieno päätös Suomen triathlonkesälle mun osalta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kuopion jälkeen otin viikon iisisti ja sitten aloin valmistautua Rugenin puolimatkan kisaan. Sama kisa ja paikka kuin viime vuonna valikoitui kohteeksi hetken pohdinnan jälkeen. Valmistautuminen alkoi hyvin ja treenit kulki, mutta sitten ne stoppasivat lyhyeen kun tulin flunssaan. Mitenkään superkipeä en ollut ja joitakin treenejä sain tehtyä, mutta tulihan sieltä vielä korvatulehdus sitten mukaan kuvioon ja sen taltuttamiseksi tarvittiin antibioottikuuri. Liekkö sitten siitä syystä, vai jostain muusta, mutta kisasta tuli totaalinen floppi. Reissu sinänsä meni ihan hyvin, enkä tuntenut oloa enää kipeäksi. Keli oli mahtava, eikä viime vuoden aallokosta ollut tietoakaan.

unnamed-4

unnamed-1

Ihan hyvällä fiiliksellä lähdin matkaan ja sitä kesti aina uinnin loppuun asti. Uinti kulki tosiaan ihan hyvin ja vaikka virallinen aika (29min ja jotain) ei näytä paperilla hyvältä, niin todellisuudessa tuohon kuului jo monensadan metrin juoksu melkein vaihtoalueelle asti. Pyörä ei sitten alkanutkaan kulkea… Hetken toivoin, että jalat ovat vaan ihmeissään uinnin jälkeen, mutta kun mitään parannusta ei ekan 10-15 kilometrin kohdalla ollut tapahtunut niin oli aika selvää, että ei todella ole mun päivä. Ihan kuin joku olisi vetänyt aivan kaikki voimat pois jaloista, syke ei noussut ollenkaan ja jalkoja pystyit käskyttämään pari polkaisua kerrallaan – sitten taas watit tipahtivat aivan totaaliseti. Lopulta ajoin ekan kierroksen pienemmillä tehoilla kuin millä lähtisin ajamaan täydenmatkan pyöräosuutta!! Keskeyttäminen oli mielessä koko ajan enkä ollut ihan ratkaissut mitä sen suhteen teen, mutta homma ratkesi sitten sillä, että toiselle kierrokselle lähtiessä pannutin liikenneympyrässä. Ei tarvinnut enää miettiä jatkanko, vaikka mihinkään ei erityisen kovaa sattunutkaan.

Keskeytys ei juurikaan edes harmittanut, sillä olisi ollut tavallaan ihan turhaa kärvistellä maaliin asti. Enemmän harmittaa silloin, kun hyvä kisa jää kesken esim. pyöräongelmien takia. Joten kauaa ei itse keskeyttämistä tarvinnut pureskella, mutta sitä, miksi olin niin surkea sinä päivänä, piti hieman pohtia. En tiedä oliko se sen sairastelun syy vai vaan totaalisen huono päivä. Ainakaan edeltäviä treenejä en siitä täysin pysty syyttämään, sillä ainoat onnistuneet ja tavoitewateilla ajetut treenit tein kuitenkin ennen Rugenia. Niissä treeneissä mitkä sairastelulta ehdin ajamaan, niin pyörä tuntui liikkuvan jo paremmin kuin kesällä.  Myös juoksu ja uinti tuntuivat edelleen ihan hyviltä, joten mitään viitteitä kaameasta kunnon rapistumisesta ei ollut. Ja vähän keskeyttämisessä ja huonossa päivässä harmitti myös se, että kisa ois ollut mulle just sopiva. Starttasin siis PRO-sarjassa ja tuolla se ei ollut mikään superhyperkaikkimaailmanparhaat-pro vaan siellä oli mukana sellaisia, joiden kanssa olisin todennäköisesti mennyt suht samaa vauhtia. Toki kärki meni sielläkin kovaa, mutta taso ei muuten ollut niin överikova.

Kisakesä oli sitten siltä erää paketissa. Oon pitänyt nyt pidemmän tauon ohjelmoiduista treeneistä kuin kertaakaan viimeisen viiden vuoden aikana ja pysyttelin jopa altaasta pois yli kaksi viikkoa, mitä ei ole tapahtunut kertaakaan viiteen vuoteen. Parit eka viikkoa otin oikeasti iisisti ja pohdin, että mistähän se motivaatio taas putkahtaa vai putkahtaako. No, kyllähän se viime viikolla alkoi nostaa päätään ja eiköhän sitä ensi viikolla aleta taas treenaamaan ;). Viime- ja tämän viikon oon nauttinyt näiteistä keleistä lähinnä juosten ja palasinpa myös altaaseen katselemaan kaakeleita, joskin aika paljon lyhyemmäksi aikaa kuin normaalisti. Tauko on tehnyt hyvää ja mieli alkaa olla taas valmis säännölliseen treenaamiseen. Myös jalat ovat hyvässä kunnossa, enkä tällä kertaa aloita uutta treenikautta juoksukiellossa. Ihan mahtavaa, jos vihdoinkin pääsen juoksemaan edes hieman enemmän!

unnamed-2

Kiitos vielä kuluneesta kaudesta tukijoukoille, joita ilman homma olisi aika paljon hankalampaa. Lisäksi kiitos kaikille kisajärjestäjille, Suomessa on ilo kisailla kun kilpailut on melkein aina tosi hyvin järkätty ja hommat toimii. Lisäksi kaikki ne kannustushuudot, joita oon kesän aikana kisareitille kuullut – iso kiitos! Vaikka kisan aikana vaipuu omiin kummiin ajatuksiinsa niin harvoin jää kuulematta ja rekisteröimättä, kun joku nimellä kannustaa ja tsemppaa menemään 🙂

0

About the Author:

Add a Comment